1-IMGP3237.jpg

 

Joku kertoi mediassa pääsiäisen tehtävästä: siitä tietää, että autonrenkaat on vaihdettava viikon kuluttua. En ole tätä sääntöä ottanut yleensä hirveän vakavasti, ja renkaat ovat vaihtuneet jossain vaiheessa kevättä. Kun on täytynyt lähteä joka aamu töihin, kelistä huolimatta, on aina ollut helppo lykätä tätä vastenmielistä tehtävää.

 

1-IMGP3233.jpg

Inkku sotapolulla.

 

Eilen oli se päivä. Tänä vuonna olen ollut huomaavinani, että ihmiset ovat aika ajoissa ruvenneet renkaitaan vaihtamaan. Niinpä minäkin suunnistin Loimaan hyvään kaupunkiin. Nyt on Pösössä suvikumit alla, ja vanha neito on pesty (tarkoitan siis Peugeot-merkkistä henkilöautoani, ettäs tiedätte!).

 

1-IMGP3249.jpg

Näin hyvää suklaata ei Fazer ole ikinä ennen tehnyt. Suosittelen sydämellisesti!

 

Tammikuun pakkasjakson aikanahan auton akku simahti jaksettuaan vasta 16 vuotta. Siinä tiimellyksessä sammui kojelaudasta myös yksi näyttö, joka näyttää ajotietokoneen tiedot, ulkolämpötilan, päivämäärän ja soittaa radiota. Luulin optimistisesti, että sulake on mennyt, mutta niin onnellisesti ei ole käynyt. Uusi osa on maksanut jokunen vuosi sitten 550-600 euroa. Kysyin heti peljästyneenä Simo Alkilta, vaikuttaako ongelma katsastukseen, mutta ei kuulemma vaikuta. Enpä taida kuunnella tulevaisuudessa radiota autossani. Toisaalta on aina välillä sellainen olo, ettei sillä autollakaan niin väliä olisi. Sen puute kuitenkin vaikuttaisi aika lailla elämiseemme näillä selkosilla.

No hyvä, sanoi porsas Urhea lapsuuteni satukirjassa. Simon hallilta kävelin sateessa K-Rautaan, jonka nimi tosin ei nykyään ole K-Rauta. Kerroin heti totuudenmukaisesti asiani. Pitäisi monen vuoden suunnittelun jälkeen todellakin ruveta kittaamaan ja maalaamaan ikkunoita. Sanoin, että en tiedä asiasta yhtään mitään, joten haluan palvelua, ja olen siksi tullut Loimaan K-Rautaan, jossa tiedän sitä saavani. Ja sainkin. Nyt on kassillinen tavaraa, jolla voi päästä alkuun.

 

1-IMGP3218.jpg

Ikkunaremontin alkusoitto

 

Tässä vaiheessa oli ystävänikin saapunut paikalle, ja askelemme veivät Loimaan Giganttiin. Nyt on puhelimeeni tehty ensimmäinen ohjelmistopäivitys 2 ja puoleen vuoteen. Seuraavaksi menimme Loimaan kiinalaiseen syömään. Hyvää oli. Ruoka oli muutenkin maukasta, ja sitten vielä rasvaista ja suolaista. Kumpikaan ei tuntunut pahalta.

Olin kyltymätön shoppailunhalussani. Loimaalle on ilmestynyt uusi joka sortin halpakauppa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Sieltä ostin 10 pussia siemeniä 4 eurolla, tipuliineille ruokaa ja vielä isoja puisia pyykkipoikia. Alkaa nimittäin lähestyä matonpesuaikakin. Taisi sieltä jotakin muutakin hypähtää ostoskoriin, jota minulla tosin ei ollut.

 

1-IMGP3245.jpg

Tässä virikettä tulevaisuuden varalle, kun siis illat alkavat jälleen pidentyä.

 

Palasimme Prisman tienoille. Tein löytöjä kirjakaupan alehyllyistä. Kirjakaupan naapurissa on nykyään Musti ja Mirri. Sinne! Lopuksi hain itsellenikin elintarpeita Prisman ruokatarjonnasta. Tosin Inkun ja minun finansseja taitaisi helliä se, että rupeaisin Inkun talousporsaaksi. Söisin kaiken, mitä se jättää lautaselle. Proteiinia ainakin tulisi tällaiselle urheilevalle tädille tarpeeksi.

 

1-IMGP3242.jpg

Alelaareista. Ihmeellistä kyllä en tavannut tällä kertaa Helviä tai Veikkoa, joiden kanssa yleensä tapaamme näillä nurkilla.

 

Rankkasateessa palasin kohti kotitanhuvia. Matkalla tuli tekstiviesti: postissa odottaisi paketti Adlibriksestä. Kaasuttelin siis hakemaan paketin Valintatalosta, jossa kadotin viimeisenkin itsehillintäni: pussiin solahti piispanmunkki (siinä oli paljon hilloa!) ja hyllystä poimin suklaata, joka on parasta, mitä Fazerin fabriikista on lähtenyt.

 

1-IMGP3224.jpg

Kaksi kirjaa, joita olen kauan katsellut kaivaten. 

 

Tämä juttu on nyt paketissa. Sen voin kertoa, että olen täysin raatona. Olin jo eilisiltana. Matkustaminen on akkaihmiselle raskasta. En taitaisi enää kyetä mihinkään viikon reissuun. Lähdin kuitenkin äsken harhailemaan ulos. Suuri oli iloni, kun tapasin vanhan ystäväni näsiän, joka on herännyt kevääseen kukkimaan. Lopun päivän omistan Inkulle: päästän sitä sisään ja ulos pikkukullan mielen mukaan. Eilen se oli vastassa terassilla, kun saavuin sateessa. Elukka silmäili minua häijysti. Pyysin tietysti anteeksi, mutta en malttanut olla huomauttamatta, että itsehän se halusi jäädä kylmään, tuuleen ja sateeseen. 

 

1-IMGP3229.jpg

Näsiä. Huomaamaton on.