SNC11082.jpg

"Tämä on ollut hyvä vuosi."

Näin muistan kirjoittaneeni vuosi sitten. Olin ollut puolitoista vuotta eläkkeellä, olin siis jo tottunut eläkeläinen. Minulla oli elämäntoveri, kissa Inkeri, joka oli elänyt kanssani alun toista vuotta. Inkeriltä ei tosin kukaan ollut kysynyt, haluaako se elää kanssani. ("Minä kysyn sinulta, kissa Inkeri, haluatko ottaa tämän Akan emännäksesi, ollaksesi hänelle alamainen ja totellaksesi häntä kaikessa sekä kunnioittaaksesi häntä itseäsi arvokkaampana olentona?" Mistähän johtuu, että tämä naurattaa minua? Ei ainakaan siksi, että haluaisin ivata jotakin instituutiota. Tuntuu vaan, että kysymys olisi pitänyt osoittaa kumppanuutemme toiselle osapuolelle. Muutettavat muuttaen.)

SNC11114.jpg

Monesta näkövinkkelistä katsoen kuluva vuosi on ollut vielä parempi. Mökin remontti saatiin onnelliseen lopputulokseen. Taloudellisesti se oli rankka satsaus, mutta kannatti. Nytkin olen täällä mökillä ja mietin, haluanko ollenkaan kaupunkiin. Tosin puut eivät tänä talvena riitä lämmittämiseen ja Forttumi lähettelee neljä kertaa vuodessa suolaisia laskuja. Talvella tönkkösuolaisia laskuja, jos pieni leikinlasku sallitaan.

On ollut hyviä hetkiä, useimmat niistä täällä mäkituvassa. On ollut  huonojakin, mutta olen saanut ihmeekseni havaita, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi vain odottaa avautumistaan.

Tavattoman iloinen olen ollut siitä, että ystävyys voi säilyä vuosikymmenten yli. Jumalalle kiitos ystävistä!

On ollut ihania juhlia: ylioppilasjuhlat täällä mäkituvassa ja kummityttären upeat häät, pienemmistä bileistä puhumattakaan.

SNC11125.jpg

 

Loppuvuodesta olen ollut innoissani tästä blogista. On ollut hauskaa vain harpata yli itsekritiikin kynnyksen, yrittää pitää kameraa aina lähellä ja opetella käyttämään tekniikkaa. Tätäkin juttua kirjoittaessani olen uppoutunut verkkomaailman aarteisiin ja lopulta löytänyt kaiken, mitä olen kaivannut. Vieläkään en oikein ymmärrä, miten tässä näin kävi ja tämä blogi syntyi. Se voi myös päättyä, jos ja kun en enää keksi kirjoitettavaa, mutta entä sitten. Onhan kukittu kerta! niin kuin Katri Vala taisi sanoa, joskin eri yhteydessä.

Kirjoitan siis kokovuosikatsausta, vaikka vielä vuosi 2014 ei ole ohi. Se, onko joku vuosi hyvä vai huono, voi riippua yhdestä hetkestä. Hetkestä, joka muuttaa kaiken ja jonka jälkeen mikään ei ole entisellään. Tällaisen hetken jälkeen koko tulevaisuus on auki. Tapahtuupa sinä hetkenä jotakin hyvää tai jotakin hirveää, paluuta entiseen ei ole.

SNC11104.jpg

Tämän päivän aikana on mielessäni soinut, korvamatona, Frank Sinatran laulama "It was a very good year", Se oli hyvä vuosi. Laulu löytyi helposti. Sitten aloin etsiä John Donnen tekstiä, aluksi etsin sitä runona, "For whom the bells tolls", Kenelle kellot soivat. Sitten aloin etsiä sille jonkinmoista suomennosta. Nyt tältä sivulta löytyvät molemmat. Ihan lopusta voi kopioida osoitteen Frankie-boyn lauluun.

Kukaan meistä ei ole saari, ei edes erakkoakka. On aika iloita, on aika surra. On aika iloita iloitsevien kanssa, on aika surra surevien kanssa. Kunpa alkava vuosi olisi hyvä meille, edes suuremmaksi osaksi. Mielellään aika tasainen, jos saa esittää toivomuksen. Sellainen, josta voisi sanoa - ja nyt siteeraan ulkomuistista - "pani päivät päälletyksin, niin paremmat kuin pahemmat. Päällimmäiseksi paremmat."  Eino Leino. Tumma.

 

“No man is an island, entire of itself; every man is a piece of the continent, a part of the main. If a clod be washed away by the sea, Europe is the less, as well as if a promontory were, as well as if a manor of thy friend's or of thine own were: any man's death diminishes me, because I am involved in mankind, and therefore never send to know for whom the bells tolls; it tolls for thee.”
John Donne, No Man Is An Island - Meditation XVII

 

 

Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;

jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;

jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,

niin Eurooppa pienenee vastaavasti,

samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,

joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;

jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,

sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;

äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään

kenelle kellot soivat;

 

Ne soivat sinulle.

 

https://www.youtube.com/watch?v=xwv-DxOPhSc

 

SNC11108.jpg