1-20150509_114321.jpg

Salomonin solmu on tietynlainen tapa virkata. Salomonin solmuista tehtyä paitaa en suosittele kenellekään, jolla on itsekritiikkiä tai joka on, sanotaanko nyt vaikka, elämänsä ehtoopuolella. Reiät ovat tällaisessa tekstiilissä isommat kuin solmut. Mutta miksei, aurinkorannoilla, bikinien päällä, daiquiria tai Margaritaa siemaillessa.

Tällainen täti-ihminen bruukkaa virkata salomoninsolmuista kolottavia hartioita lämmittävän shaalin eli hartiahuivin.Jos täti-ihminen nimittäin osaa virkata näitä solmuja. Minä olen noin vuoden ihmetellyt virkkausohjeita. Ne ovat vaikuttaneet aika ... vaikuttavilta. Olen joskus ihan ottanut käsiini virkkuukoukun ja lankaa. Eikä siitä sen enempää. Lopulta netistä löytyi ihan kahdeksan kohdan ohjelma tästä virkkaustyylistä. Mikäs sen helpompaa, kohta kohdalta eteenpäin, yhdessä ohjeen kanssa. Mutta ei, aloitussilmukka oli valmiina, ja toista silmukkaa ei koskaan tullut.

Tänään oli tosi hankala aamu. Pohjustin sitä heräämällä kolmen jälkeen ja valvomalla pitkän aikaa. Kissa siinä tietenkin kärsi, kun pyörin sängyssäni kuin hyrrä. Mutta kun aamu oli jo valmiiksi pilalla, otin uudelleen esiin salomoninsolmuohjeen, virkkuukoukun ja selkeää vaaleanpunaista puuvillalankaa. Yritin kerran. Heitin sikseen. Mutta koska olo ei yhtään parantunut, ajattelin, että on se nyt kumma, jos ei onnistu! Ja onnistuihan se.

1-20150509_105121.jpg

Jäljellä oli yksi ongelma. Solmuja onnistuin pyörittelemään ihan mukavasti, kun olin niksin kerran hoksannut. Entä kun käännytään, jos käännytään, ja aloitetaan toinen kerros? No, sekin sujui. Oli hyvä ohje. Ongelmaksi muodostui kolmannen kerroksen aloittaminen. Ja neljännen. Ja viidennen. Ja kuudennen. Ja. Ja.

Facebook on vallan mainio keksintö. Kiitos vaan, Mark Mikäsinunsukunimesitaasolikaan. Siellä on ryhmiä, joissa tiedetään kaikki kaikesta. Esimerkiksi virkkausryhmiä. Kysyinpä sellaisesta, miten käännytään. Vastauksia tuli heti roppakaupalla. Vielä en ole ehtinyt kokeilemaan. Tarkoitukseni on yrittää oikein toden teolla Rintalan tilan luonnonvalkoisesta villalangasta hartiahuivia. Kerron siitä sitten joskus, toivottavasti, enemmän.

Muutenkaan ei ole kovin hyvin mennyt, kiitos vaan kysymästä. Toissapäivänä menin kasvimaalle. Järjestelmäkamerani löysin sieltä pöydältä. Oli unohtunut sinne pariksi päiväksi ja yöksi. Toisena päivänä oli tullut toistakymmentä milliä vettäkin. Jälleen Facebook tuli avuksi. Entinen työtoverini Hilppa antoi vihjeen: kamera riisipussiin, riisi imee itseensä kosteuden. Tein työtä käskettyä. Vielä en ole uskaltanut kokeilla, onko minulla vielä toimiva järkkäri. 

1-20150422_105810.jpg1-20150509_105035.jpg

Toissapäivänä huomasin, että rakas kissani Inkeri oli jostain, todennäköisesti piharakennuksesta, hangannut oikeaan poskeensa punamultaa. Rakennus on se, jonka vintille Inksu jostain syystä mielellään menee. Eilen huomasin, että sen oikea tassukin oli punamullassa. Tänään olen kammoksuen seurannut sen puuhia, ja kun se tuli sitten viattomana lepäilemään rinnalleni, kysyin siltä vakavana, miksi se on punamullassa. Jos se sitten on punamultaa.

1-20150508_154008.jpg

Tästä rikospaikkakuvasta voi hyvällä tahdolla löytää punamultaisen tassun.

 

Seuraava kuva ei toivottavasti ole viimeinen, joka järjestelmäkamerallani on otettu. Siinä viimekesäiset palsternakat ovat lähteneet kasvuun, juuri maistuu vielä mainiolta. Vaaleavihreät taimet ovat ilmeisesti viime keväänä itämättä jääneistä mangoldinsiemenistä lähtöisin. Yhden muhennoksen niistä tein, kasvoivat oikein hyvin. Niin hyvin, että peurat pistelivät ne poskiinsa.

1-IMGP1521.jpg