1-IMGP3122.jpg

 

Kävelysauvoihin tukeutuen raahauduin tänä aamuna ns. pihan perälle ja takaisin. On tietenkin arveluttavaa, että tällaisessa kulttuuriblogissa avaan pelin tällaisella jutulla, niin tosi kuin se onkin. Onhan tällaista toimintaa kuvattu ennenkin, eihän tämä kirjoitus mitenkään neitseelliseen maaperään lankea. Mainitsenpa vain uljaan edeltäjäni tältä saralta, nimittäin Joel Lehtosen ja Putkinotkon. Siinä Juutas kehottaa Sanelmaa sijoittamaan lopputuotteensa perunamaanvakoon. Aapeli Muttinen, kaunosielu, ei tällaisesta menosta muistaakseni tykännyt. Putkinotkossa on myös puolisokea mummo, joka karkaa vaivaistalosta aina kesäksi tyttärensä Rosinan hoivattavaksi Putkinotkoon. Aika paljon tuon ajan vaivaistalosta kertoo se, että elämä Putkinotkossa voittaa vaivaistaloelämän 6-0. Mummot ovat olleet lähellä ajatusmaailmaani viime aikoina. Putkinotkossakin mummo on todella symppis.

 

1-IMGP3141.jpg

Puiden oksien lomasta föhntuuli saapumassa Fagerkullan kylään.

 

Putkinotkon mummo ei muistaakseni käyttänyt kävelysauvoja liikkumisensa apuna, mutta minäpä käytän. Ilman sauvoja kärvistelisimme kissan kanssa nälkäisinä, janoisina ja viluisina. (Ja minun pitäisi ruveta käyttämään kissan vessaa, palatakseni johtoajatukseeni.) Ellen sitten laskeutuisi eläimelliselle tasolle ja alkaisi liikkua nelin kontin pihapiirissämme.

 

1-IMGP3127.jpg

Talitintti maaliskuulla. Etsi ja löydä!

 

No niin. Palatakseni asiaan. Huomasin aamulla pihalla pällistellessäni, että aurinko paistaa. Räystäät tippuivat, mutta kukaan ei ilmestynyt kietomaan minua kuivaan pellavaan. Muistojen bulevardin  kuuntelijat ymmärtävät edellisenkin kryptisen lauseen. Ja erilaista tipuliinien tirskutusta ja tipitiitä kuului sieltä sun täältä. Närhi esitteli sulkiaan ja nautti proteiinia ja rasvaa ruokintapaikalla. Tulin äkkiä sisälle. Kummassakin kamarissa oli 21 astetta lämmintä, ja muurit olivat melkein kuumat. Kissa oli lähtenyt sen siliän tien, joten sohvannurkka oli vapaana. Paiskauduin siihen kahvimukin kanssa ja avasin tietokoneen. Mutta kun aurinko räkitti suoraan sisään ikkunasta, en nähnyt ruudusta mitään. No voi yhden kerran! Eiväthän asiat ihan hirveän huonosti kuitenkaan ole, sillä ikkunat ovat niin likaiset, että ne suodattavat osan ikävästä häikäisystä. Tämäntyyppinen sää ei kyllä hirveästi innosta. Uimaan ei viitsi lähteä, kun on niin hieno ilma. Voisihan sitä asettautua arskat silmillä huusinrappuselle. (Taas! Olenkohan taantunut johonkin, hmm, anaalivaiheeseen?) Siellä vaan ei näe sitä, mitä ilman ei voi elää, eli ruutua. Onneksi loppuviikosta kuulemma talvi palaa. Pari viime päivää olen myös muistellut sitä, että maaliskuussa esimerkiksi pruukataan leikata omenapuut. Risusavottaankin pitäisi ruveta.

 

1-20160315_131604.jpg

Kissa tutustuu kevääseen, jonka se tuo myöhemmin karvaisissa tassuissaan yhteiseen huusholliimme.

 

Edellä viittasin tietynlaiseen sotatilaan, joka vallitsee kissani ja minun välillä. Taistelemme nimittäin samasta sohvannurkasta. Arvaahan sen, kumpi taistelussa on niskan päällä. Kumpi on notkeampi ja sulavaliikkeisempi. Eilen yritin muuttaa tuohon toiseen sohvannurkkaan, mutta ei siitä mitään tule. En kerta kaikkiaan osaa olla siellä. Niinpä täytyy käyttää tilaisuus hyväksi ja liimautua tähän sohvannurkkaan siksi ajaksi kuin kissa temmeltää kurassa ulkona ja tulee sitten sisälle turkki raikkaana ja vie omansa.

1-IMGP3161.jpg

Kissa nurkanvaltaajana. Huomaa etualalle sijoittamani Sophie´s Garden, joka on saanut muutaman kerroksen lisää.