1-IMGP2581.jpg

 

 

Imuroin tuossa muutama minuutti sitten. Keittiön hellan edessä oli kaikenlaista ryönää, lähinnä tietysti puuroskaa ja tuhkaakin. Siistiä tuli. Kunnes sitten siivouskiihkossani tempaisin nurin täpötäyden pussin, johon olin koonnut pesistä tuhkat. Siinä lepäsivät juuri siistiksi imuroidulla lattialla tuhkat ja hiilet. Hain harjan ja siffelin ja lakaisin enimmät hiilet pois. Sitten imuroin tuhkat.

Muistattekohan semmoisen ällöttävän mainoksen, kai Mainos-Television ajoilta, jossa jotain liat poisräjäyttävää ihmeainetta kai mainostettiin? Siinä kaunis, juuri kampaajalta tullut ja kauniisti meikattu nainen, ei siis lainkaan akkatyyppiä, liihotteli ympäri laajaa ja kaunista huusholliaan putipuhdas siivousliina, ei tietenkään rätti, kädessään. Sitten kuuluu miehen ääni, selvästi tummalle, komealle ja rikkaalle miehelle kuuluva, joka sanoo: "Miksi sinä aina siivoat?" Ääni on ilkikurinen ja hivenen flirttaileva. Kuitenkin sellainen, jossa 

(Tässä vaiheessa katkesi nettiyhteys, enkä minä ollut tietenkään tallentanut tätä ansiokasta tekstiä. Yritin pelastaa tilanteen tallentamalla tekstin Wordille. Sitten sammutin koneen ja avasin uudelleen ja niin edelleen. Meni puoli tuntia, ennen kuin olin taas tässä tilanteessa. Selostan tämän asian tässä siksi, että se liittyy kiinteästi päivän teemaan. Mutta asian:)

Niin, siis tumman ja komean äänessä on selvää ymmärtämystä pikkuvaimon pikkutouhuille. Pikkuvaimo vastaa iloisella ja nauravaisella äänellä: "Minusta on kivaa, kun on siistiä."

 

1-IMGP2575.jpg

Voi epätarkan kuvan näinkin käyttää.

 

Tämä pikkuakka on vakaasti sitä mieltä, että tämä on sellainen päivä, jonka voisi ihan kepeästi jättää väliin. Otetaan nyt tuo imurointijuttu vielä käsiteltäväksi. Ajattelin ennen imurointia, että nyt olisi sellainen hetki, jolloin olisi aika vaihtaa pölypussi. Tutkin tilanteen ja selvä se, pussi oli täpötäynnä. Tiesin kerrankin tarkalleen, mistä pusseja löytyisi. Löysinkin niitä, neljää eri sorttia vieläpä. Ongelma muodostui siitä, ettei yksikään ollut samanlainen kuin se täyttynyt pussi. Rupesin sovittelemaan niitä, yksi sopiva löytyikin. Seuraava ongelma oli siinä, etten saanut millään paikoilleen sitä telinettä, missä pussi oli. Sitten sain, ja rupesin imuroimaan. Kone metelöi, mutta mitään ei tapahtunut. Seuraavaksi tein niin kuin olen aina ennenkin tehnyt sen yli 15 vuoden ajan, jolloin olen tämän imurin omistanut. Hain esille käsikirjan ja lopulta onnistuin. Kansi napsahti kiinni. Hetken imuroituani kuulin, että nyt imurin uumeniin hulahti joku isonpuoleinen objekti. 

No. Töpseli irti seinästä, kone auki, sormet pölypussiin ja kas: tyhjän muovipussin olin pelastanut. Ei huolta, kansi uudelleen kiinni. Mutta eipä napsahtanut. Istuin lattialle ja kirosin. Olen tietoinen siitä, että vain vähän aikaa sitten kiivailin Facebookissa raaistunutta kielenkäyttöä vastaan. Nyt minä sitten kiroilin raa´asti ja tartuin taas siihen manuaaliin ja eipä aikaakaan, kun taas napsahti. Ja taas imuroitiin.

Tämän session jälkeen haukuin kissan, joka mulkoili minua sohvan selustalla. Sanoin, että jos sinä olisit kunnon kissa, jota et siis ole, lohduttaisit minua nyt. Tulisit syliin ja hurisisit. Ja minä sanoisin, että Pikku Hurhur, onko sinun isäsi Ben Hur. Ja sinä hurisisit ja lohduttaisit kärsivää emäntääsi, mutta siinähän vain mulkoilet. Koirakin olisi empaattisempi.

 

1-IMGP2578.jpg

Elikko haluaa pois tilanteesta.  Sateessakin on mukavampaa kuin kärsivän emännän lohtuna.

 

Toissapäivänä jäätyi kaivo tai putki tai joku, en tiedä. Sen tiedän, että vettä ei tullut. Eilen tuli paikalle pelastava enkeli Skärgårdens Brunnsborrningin Valtterin muodossa. Vettä tuli taas. (Kuulin myös, että tämä kaivo on ennekkotapaus: koskaan ennen ei ole vesiposti jäätynyt. Paitsi tietenkin tämä vesiposti vuosi sitten.) Kaivosta tuleva vesi on ruskeaa liejua. Eilen hain kaupasta juomavettä.

Posti menee taas Turkuun. Sen pitäisi tulla tänne, olen tehnyt osoitteenmuutoksen. Oli toinenkin kerta, jolloin posti meni Turkuun. Valitin menestyksellisesti. Nyt en viitsi edes valittaa, kun Postilla on muutenkin vaikeaa.

Viime viikolla uimasta tultuani, mutta märällä kadulla kuitenkin, alkoivat jalkani kastua, aika laaja-alaisesti vieläpä. Ihmettelin, mistäköhän sitä vettä nyt valuu. Kotona tarkastin kengät. Pohjissa on suuria reikiä. Viime syksynä ostamani kengät ovat edelleen hukassa.

 

1-IMGP2572.jpg

Eläkeläisen kengät

 

Minulla on uusi nettitikku ja uusi nettiliittymä. En vain saa nettitikkua asennettua. Kaksi viikkoa sitten yritin kaksi päivää. Tänään nettiyhteys on katkennut jo kolme kertaa.

Ei taida tähän juttuun tulla koristeeksi kivoja kissakuvia. En ole oikein sillä tuulella. Yritin kuitenkin ottaa kuvan niistä kengänpohjista. Tarvinneeko edes mainita, että nyt oikuttelee kamerakin. Mutta kissa suvaitsi sentään kävellä ylitseni, peittämätöntä halveksuntaa uhkuen tosin.

Taidanpa tehdä uudelleen sen Hesarin testin, jossa vanhus voi mitata päivittäistä toimintakykyään. Sen jälkeen voinkin kai panna paperit vetämään. Johonkin.