1-IMGP3088.jpg

 

Terveisiä täältä kevättalven keskeltä. Räntää on aamun mittaan sadellut. Viime aikoina on alkanut luonnossa olla enemmän ääniä. Eilen pihalla jäi jalka heilumaan ilmaan kesken askelen, kun kuulin SEN. Huuhkaja, ihan selvästi, jostain mantereen puolelta. No, ei se ollut, molemmat jalat olivat taas tukevasti maan pinnalla. Joku hurtta se oli, ulvoi alukkeen ja jatkoi sitten haukulla. Tai olisiko se sittenkin ollut susi? Kettu?

 

1-IMGP3065.jpg

 

Ensimmäisen uudenvuodenlupauksen olen nyttemmin täyttänyt, ainakin osittain. Kudoin vuosi sitten aloittamani putkisukat loppuun. En ole vielä kokeillut. Toinen on jonkin verran pidempi kuin toinen. Ei se haittaa. Jalkanikin ovat eri paria.

 

1-20160305_111544.jpg

 

Meillä on ollut kolmaskin jäsen ruokakunnassamme. Parisen viikkoa sitten eteiseen ilmaantui joku, joka alkoi käyttää hyväkseen tipuliinien kauranjyviä. Inkku alkoi viihtyä iltaisin ja öisin kylmässä eteisessä. Minä vääntäydyin niihin aikoihin kerrankin ihmisten ilmoille. Riisuin arvovaltaisen yleisön läsnä ollessa oikean jalan kengän ja kas: lattialle pölähti parvi kauranjyviä. Epäluuloni heräsivät ja tarkistin kengän. Kyllä, sieltä löytyi kokonainen kasa jyviä. Kotiin palattuani löytyi kätköjä lisää. En ole tarkistanut, mutta eikös se ole metsähiiri, joka ymmärtää säästämisen idean?

 

1-20160301_133518.jpg

 

Inkku turhautui varmaan hiirijahdissa eteisessä, sillä siellä on kamaa todella paljon. Pinta-alasta suurin osa on kirjahyllyjen, sohvan ja semmoisen peitossa, jonka alle ei mahdu pienikään kissa, hiiri sen sijaan oikein hyvin, turvaan. Nyt Inkku ei ole viihtynyt eteisessä moneen iltaan. Joko hiiri on häipynyt tai kohdannut tiensä pään. Voi olla myös, että Inkku on tuuminut, että pidä tunkkis. Ei siitä aina ota selvää.

 

1-IMGP3051.jpg

Kuva on harmittavan epätarkka. Parempaakaan ei ole.

 

Minua on ruvennut kiinnostamaan taas historia, ja sieltä nimen omaan 1700- luvun taite. Olen parina iltana lukenut Mirkka Lappalaisen kirjaa Jumalan vihan ruoska, jossa hän kirjoittaa suurista kuolonvuosista. Nehän elettiin 1695-1697. Silloisen nälänhädän aikana Suomen väestöstä kuoli kolmasosa. Ajatelkaa: kolmasosa. Me olemme niiden jälkeläisiä, jotka selvisivät. Edes Irlannin nälänhädässä ei koettu moista. Ei missään muuallakaan. Kunnia esi-isillemme. Eikä tämän jälkeen mennyt monta vuotta, kun alkoi suuri Pohjan sota, joka vei miehet. Taas elämme ankaria aikoja. Toivottavasti selviämme jälleen kerran. Tässä kirjoitellessani SAK:n hallituksen tytöt ja pojat pitävät kokousta. Siihen kokoukseen on ladattu paljon, pelkoakin. Radio on auki: Kare Eskola ja uusi ohjelmasarja klassisesta musiikista, Klassinen Suomi. 60 prosenttia minusta kuuntelee, 40 prosenttia kirjoittaa. Hieno ohjelma. Ja se luo uskoa tulevaankin. Päättäjäherroista huolimatta.

 

1-20160225_235423%20%281%29.jpg

Akka lukee suurista kuolonvuosista. Kissa ojentelee jäseniään ja häntäänsä sekä lämmittää akan jalkoja.