1-20160104_130534.jpg

 

Tiedän, että moni murehtii näinä ankarina aikoina Inkeri-kissan kohtaloa. Moni on tietoinen siitä, miten herkkä ja sensitiivinen olento kissa on. Kukaan ei ole sitä suoraan sanonut, mutta moni varmaan pohtii, miten Inkku-parka mahtaakaan kärsiä pakkasen kylmissä kourissa. Kissan tunnoton ihminen on pakottanut sen mukaan ennalta arvaamattomille teille halki julman talven. Saariston karuissa oloissa Inkeri joutuu kohtaamaan kärsimyksiä vain siksi, että ihminen, Liisa, haluaa elämyksiä surkeaan ihmiselämäänsä. Hyvä on akan riemuita ihmisen elämää sulostuttavista keksinnöistä kuten ulkohuusin styroksistuimesta. Ei ole kissalla edes lämpöistuinta, vaan kylmä on sen vessan hiekka. Kylmä käpälille, kylmä hännälle.

 

1-20160103_211104.jpg

Minä olen kiltti ja suloinen, eikö vain?

 

Tänään on Loppiainen, keskiviikko.  Maanantai-iltana huomasin, että takakamarin ikkunasta huokui kylmä viima. Se oli voimakas, niin kuin talven henki voimakas on, mutta koska olen ihminen ja äärettömän viisas, käännyin sängyssäni 180 astetta ja heitin pääni jalkopäähän ja jalat vastavuoroisesti tyynyjen paikalle. Helpotti. Maanantaiaamuna keittiössä oli ollut 8 astetta lämmintä. Kirvelevin mielin jätin sähköpatterin sinne päälle koko yöksi. Ja se kyllä näkyy Fortumin sähköseurannassamme. Jostain syystä keksin panna lämpömittarin takakamarin ulkonurkkaan. Ja, kuten arvata saattaa, se mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää. -4 astetta. Aamulämpötila normaalilla mittarikorkeudella oli 15 astetta. Plussaa siis. Ulkona oli -18 astetta. Alkoi mattojen haku vintiltä ja vajasta. Tiivistin pahimpia rakoja mattokerroksilla.Tänä aamuna nurkassa oli +4 astetta, vaikka normaalikorkeudella oli lämpötila 12 astetta. Nyt paahtaa atomisähkö takakamarissakin. Ulkona on -19 astetta, Celciusta. Sänkyäkin siirsin poispäin sieltä nurkan pakkasista, mutta sillä toimenpiteellä oli arvattava seuraamus: Inkeri ei käytä vessaansa, kun sen ympäristö on muuttunut. Tänä aamuna siirsin sängyn kiltisti paikoilleen. Saa nähdä, saanko anteeksi näin vähällä nöyrtymisellä.

 

1-20160104_130522.jpg

 

Eilisiltana virittelin keittiön hellaan iltatulet. Sain päähäni keittää niillä tulilla jauhelihakeiton, arktisiin oloihin hyvin sopivasti riistasta, peuranlihasta. Hain eteisestä lanttupussin ja valitsin joukosta sopivanoloisen. Hymy karehti huulillani, kun huomasin, että lanttupaha oli umpijäässä. No, kiehuvassa peuravellissä, kuten me täällä pohjoisesa sanomme, sulaa jäätynytkin lanttu. Illan hämärtyessä olin vielä heilutellut Fiskarsin halkaisukirvestä ja hakannut nätin kasan klapeja seuraavaa päivää varten. Illan suussa fylläsin keittiön oven foam-tiivistettäkin soveltuvin osin . Nyt oli turvallista käydä nukkumaan.

 

1-20160104_130526.jpg

 

Siitä kärsivästä kissasta vielä. Eilen se ei viihtynyt ulkona täyttä seitsemää tuntia. Sain tuosta kovilla olevasta luontokappaleesta 9 sekunnin videonpätkän, jonka julki julistin Facebookissa. Tänne en sitä osaa laittaa. Siitä videosta näkyy, miten apaattinen kissasta tulee, kun pakkasesta kärsii. Valitettavasti Inkeri livahti omille teilleen pari tuntia sitten, eikä sitä näy edes lintujen ruokintapaikan tienoilla. Mutta siellä kyttääminen onkin sille sadepäivän ankeaa huvia. Niinpä ei ole elikosta tarjolla tuoreita kuvia. Valitan. Eilisen kuvat ovat huonoja. Mutta eipä ole parempaakaan tarjolla. Niin, ja ulkokuvat ovat parin päivän takaa. Kaikki kännykkäkameralla.

 

1-20160106_000743.jpg