Inkku%20ovella%20unnamed.jpg

Lukeva yleisö on pyytänyt, että kertoisin Inkun joulusta, enkä höseltäisi somessa pöyhkeilemässä historia- ja kirjallisuustrivialla. Yleisön toive on tietenkin se ohjesääntö, joka määrää kirjoittamiseni suuret linjat eli strategian ja sitten nämä yksittäiset kirjoitelmat eli taktiikan. (Sekoilemiseni tällaiseen terminologiaan selittyy sillä, että minulle erittäin rakas ja tärkeä yksilö (ihminen) astuu 5.1. 2015 Upinniemen uksista sisään ja sotaiset asiat pyörivät mielessäni. Jos taas joku sellainen, joka sota-asioista tai paremminkin sanoen turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä asioista jotakin ymmärtää, sattuu lukemaan tätä, olkoon mies ja suokoon anteeksi. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!)

Yllä oleva kuva kertoo aika lailla Inkun asenteesta täällä Mäkituvan joulussa. Ulos ja äkkiä! Ulkona on kaikkea mielenkiintoista. Siellä on myös melkoisen kylmää. Usein on sattunut, että kissa kyyhöttää saunan betonirappusilla, terassilla tai lumisella pihalla ja tärisee. Sisälle se ei suostu tulemaan. Kun se lopulta lähtee liikkeelle, jäljelle jää neljä tassunjälkeä. Lämpimät tassut ovat ne sulattaneet terassin puhun. Joskus olen kaapannut elikon syliini ja kantanut sisälle. Se ei ole pistänyt hanttiin edes muodon vuoksi. Tulee mieleen pikkumukula kesäisellä uimarannalla: huulet ovat siniset, hampaat kalisevat, koko pieni ihminen tärisee, mutta ylös vedestä ei voi nousta. Se kun on niin lämmintä.

huussipuu%20talvella.jpg

Ulkona on joulunaikaankin kaikkea kivaa, mitä ei kerrostaloasunnosta löydy. On puita, mihin kiivetä. Voi loikata vaikka kuvasta pois.

Talvipuusta%20katolle%20unnamed.jpg

Ihminen, Akka siis, on kuitenkin kameroineen niin hidas, että sitä kissa hassuttaa mennen tullen.

Eläinkunta on jättänyt merkkejään Mäkituvan ympäristöön. Peura on tullut portille, mutta kääntynyt siitä takaisin. Jänis on loikkinut tanhuvilla. Orava painelee omia teitään, milloin maassa, milloin puussa. Ennen kaikkea täällä on liikkeellä lintuja. Jouluaatosta eli lumentulosta asti niitä on liikkunut yksin ja valtaisina parvina ja melkeinpä kaikkina kombinaatioina siltä väliltä. Rastaita, närhiä, tilhiä, variksia. Useimmat varmaan pihlajanmarjoja syömässä. Niitä on vielä runsaasti.

SNC11087.jpg

Minä huojuin tänä aamuna vaa´alla. Jokainen, jolla on joskus ollut paino-ongelmia, tietää, mitä merkitsee, kun joku huojuu vaa´alla Tapaninpäivän jälkeisenä aamuna. Inkeri ei ole vaa´ alla huojunut. Ei ole tarvinnut. Onhan se syönyt nyt selvästi enemmän kuin kaupungissa. Silmät ymmyrkäisinä ihmettelen, kuinka joku minun huonekunnassani osaa säännöstellä syömistään liikkumisensa mukaan. Kulinaariset nautinnot eivät ole Inkkua vieneet mukanaan. Sama perusmuona, toki varsin nirsosti valittu, tekee kaiken aikaa kauppansa. Kinkkua se juuri ja juuri suostui maistamaan pikkiriikkisen palan. Inkku suosii vahvempia makuja kuin minun kinkkuni. Sen valmistin muuten vanhaan tapaan keittämällä. Sitä kehuivat kaikki. Paitsi siis kissa.

Joulupukki toi meille kaksi kissakirjaa lahjaksi. Vielä ne luetaan, yhdessä tietysti. Minä voin auttaa vaikeimmissa sanoissa. Inkun henkilökohtaisen lahjan kävi huonosti. Sille oli ostettu ruokalahja, jonka Inkun Milli-täti oli syönyt vahingossa aatonaattona. Syötyään Milli oli oksentanut Inkerin lahjan. Mitähän tästä pitäisi sanoa.

Joululahjat%20unnamed.jpg

Valitettavasti Inkerin joulurauhaa ovat häirinneet inhimilliset jouluvieraat. Se tietää kokemuksesta, että kun tulee ihmisiä huusholliin, Akan mielenkiinto siirtyy ikävästi pääasiasta eli kissasta sivuasiaan eli ihmisiin. Mieltä voi toki osoittaa monella tavalla, aina joku konsti saa Akan herkän omantunnon väpäjämään. On kuitenkin todettava, että olen jonkin verran kovettanut luontoani. Ihmiskäypäläiset ovat sen verran harvinaista herkkua eristäytyneessä elämässämme, että kissa saattaa välillä unohtua.

Kissa on omaksunut kokonaisvaltaisen elämäntavan. Riittävästi leikkiä, seikkailua, mietiskelyä, ruokaa ja ennen kaikkea lepoa. Lepo tulee nauttia mahdollisimman lämpimässä paikassa. Siinä Akka onkin melkoisen haasteen edessä, kun yrittää jotenkin pujottautua sänkyynsä, jonka kissa on vallannut. On käsittämätöntä, miten niin pieni elikko voi vallata niin suuren tilan. Ja sitä paheksunnan määrää, kun joku yrittää sen lepoa häiritä!

Inkku%20Tapaninp%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4.jp