1-IMGP2116.jpg1-20141020_182025.jpg

Silloin kun Akka oli Juhana Herttuan Yhteiskoulun kasvatettavana ja, itse asiassa, silloin, silloisessa koulumaailmassa, lähinnä opetetettavana, mikä ei kyllä johtanut tulokseen aritmetiikan ja algebran sekä geometrian, ynnä kemian kera fysiikan, osalta, sanoi suomen kielen opettajamme, Juhana Herttuan Yhteiskoulun rehtori, filosofian kandidaatti Kyösti Anias, että ei saa käyttää pitkiä ja monipolvisia virkkeitä, joiden aikana kirjoittaja viimeistään kadottaa sen mahdollisen punaisen langan, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Hän sanoi myös, että ei saa aloittaa kirjoitelmaa "Kaikkihan tietävät" -sanoilla. No miksi ei saa? No siksi, että ei sellaista asiaa tarvitse kirjoittaa, jonka kaikki jo tietävät. Koska olin ihan kelpo oppilas suomen kielessä, pidän kielen keskellä suuta, kun aloitan jonkun yhteiskunnallisesti tärkeän ja monta ihmistä koskevan suppeahkon tutkielman, niin kuin esimerkiksi tällaisen blogikirjoituksen, koska aloitushan kirjoituksessa tärkein. Kuten kaikki tietävät. Silloin lukija päättää, syttyykö hän just tästä jutusta yhä korkeampaan hengen palon liekkiin, vai mitä surkeaa jorinaa tämä on, parasta palata Faceen. Vai lukea sitä parempaa bloggaria. Niinpä tätäkin aloitusta pitkään pohdin. Onnea vaan sinulle, joka olet päässyt näin pitkälle. 

 

1-20150306_150539.jpg

Akka on nytten valvonut kaksi yötä putkeen. Kuten kaikki tietävät, yö seuraa päivää. Minä vaan kysyn, että miksi. Miksi on yö? Kuka keksi moisen turhakkeen? Mikä on yön tarkoitus? Kuka siitä nauttii? On itsestään selvää, että yöhän liittyy kaikkea hämärää, joka usein ei edes päivänvaloa kestä. Mitä ovat hämärähommat? Hämärämiehet? Pimeä pullo? Kuutamokeikka? Yölliset ajatukset ovat useimmiten tuskallisia ja jopa kammottavia. Ainoastaan joku pimeä runoilija tai romantikko voi väittää muuta. Arvatkaapa, kuinka otti päähän, kun "yöeläin" Inkeri veti unta palloon koko yön ja minä heittelehdin hikisissä lakanoissani. (Kymmenen aikaan se tuli sisälle ja oli tuonut tullessaan sellaisen, josta ei saa puhua, koska. Huomasin sen, mistä ei saa puhua, kun menin pimeään makuuhuoneeseen. Huomasin sen tavalla, josta en myöskään välitä mainita, koska.)

"Yö on täynnä taikaa."

Niin on. Taikaa on täynnä. Mutta taikuushan on yleensä peräisin pimeiltä voimilta. Eivätkä ne voimat ihmisiä kannusta reippaaseen elämänmyönteisyyteen tai valoisaan maailmankatselmaan.

1-20140709_005449.jpg

Jos joku nyt jostakin oudosta syystä haluaisi tietää, mitä minä viime yönä pohdiskelin mielessäni, voisin sen tähän kirjoittaakin. Sitä tietenkin, että mitäpä tapahtuisi, jos katkaisisin jalkani. Sehän on todella innostava, etten sanoisi hedelmällinen mietiskelyn kohde. Lisäksi on kohottavaa ja kannustavaa ajatella tällainen asia valmiiksi etukäteen, on ikään kuin valmiimpi ja kypsempi ottamaan vastaa jalantaiton, kun sitä on etukäteen kunnolla mielessään pohdiskellut ja pohjustanut. Ensi yönä taidan ottaa aivokäsittelyyn sen, että sairastun umpisuolentulehdukseen vaikkapa eläessäni yksin Saharan autiomaassa tai Suomen avarilla selkosilla, kymmenien kilometrien pituisten pitkospuumatkojen takana.

Itse asiassa, taidanpa kysyä, millaisia yöllisen pohdinnan aiheita teillä, arvoisat lukijani, on ollut. Tässä olisi siis kysymys vertaistuesta. Voisimme kannustaa toisiamme löytämään uusia ajatuspolkuja tulevia öitä varten, jolloin uni on häipynyt jonnekin, ehkä juuri sinne selkosille. Ajatteletko sinä pieniä, ihmisenkokoisia ajatuksia, vai valvottavatko sinua vaikkapa Kreikan taloushuolet tai eläkeläisen taitettu indeksi? Pyritkö ratkaisemaan Suomen taloushuolet vai mietitkö, miksi et sittenkään lähtenyt viime viikolla mustikkaan?

1-20140604_234034.jpg