Muudan jalkapalloilija, David Beckham, on ottanut tatuoinnin ja omistanut sen tyttärelleen. Tosi ihanaa. Minäkin haluaisin tatuoinnin, jonka omistaisin kissalleni Inkerille. Uskoakseni kaikki ihmiset, joilta kysyisin, voinko omistaa heille tatuointini, vastaisivat kieltävästi. Inkeri ei voi vastata kieltävästi. Se kun ei puhu. Niin eläimiä käytetään hyväksi. Ja sitten, jos nyt ihan rehellinen olen: minä en halua tatuointia.

Inkeri omisti minulle tänään hiiren, suuren ja lihavan hiiren. Inkku toi sen tänne saliin asti näytille. Sitten, ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään, se melkein onnistui kätkemään hiiren huolimattomasti auki jääneeseen käsilaukkuuni. Vähän aikaa se paiskeli hiiriparkaa sinne sun tänne. Sitten minä paiskasin sen viimeisen kerran. Hiiren, ei kissan

Ja jos oikein tarkkoja ollaan, Inkku oli ennen hiirtä onnistunut tuomaan mukanaan sisälle aika lauman punkkeja. Se paineli ulos seitsemän aikaan aamulla. Minä painelin perässä. Vettä tuli hirmuisesti, ja tuuli oli heittänyt pressun pois puupinojen päältä. Ensin siis peittämään puut, sitten muihin aamuaskareisiin. Inkeri tuli sisälle puolentoista tunnin kuluttua. Tartuin harjaan, ja syystä. En tiedä, missä punkkipesässä se oli piehtaroinut, mutta paljon punkkeja oli. Jossain kuuden-seitsemän paikkeilla sekosin laskuissa.

 

Ukon tulikukka on nyt tällainen.

 

Tässä vaiheessa soi puhelin, ja jäi juttu kesken. Jatkan nyt, eli tiistaina.

Niin, illalla Inkeri Aina Ilona saapui sisälle yhdentoista maissa. Se syöksyi ruokakupille, mutta minä syöksyin kissaparan kimppuun harja kädessä. Saalis käsitti neljä punkkia. Eilinen on ehdoton punkkiennätyspäivä tämän kesän osalta. Niitä semmoisia oikein isoja en ole tänä kesänä tavannut vielä yhtään. Muistaakseni niitä leipälapion kokoisia alkoi viime vuonna näkyäkin vasta loppukesästä. Viimeisen kiskoin kissaparasta joulukuun puolivälissä, kun olimme olleet jo pari viikkoa Turussa.

Olen semmoisen säännönmukaisuuden ollut huomaavinani, että istuttaapa kesäkurpitsantaimet minkä kokoisina tahansa milloin tahansa, ensimmäinen yksilö on syömäkunnossa 20.7. Eilen eli 27.7. tämän kypsyysasteen saavutti tämän kesän ensimmäinen kesäkurpitsa, tänään toinen. Nämä  saattavat myös jäädä ainoiksi tänä satokautena. Ainoa tavallinen kurpitsani on henkiheittona. Ja kurkuntaimet ovat edelleen joko kuolleita tai kasvamattomina. Reko-Pargas olisi tarjonnut kesäkurpitsoja huomenna 3 euroa kilo. Panee miettimään.

Kesäkurpitsasato kesältä 2015.

 

Tämä kurpitsa on kauniimpi. Mutta ruma kurpitsa on yhtä rakas!