Luin eilen, että Runo-Kaarina -kilpailu on taas julki julistettu. Välittömästin päätin osallistua. Kirjoitan joka päivä yhden runon, ja kun niitä on 50, lähetän kasan raadille. Tänään kirjoitin ensimmäisen runon. Ymmärtänette, etten ole halunnut kuvilla katkaista runon tuomaa esteettistä elämystä. Jääkuvat vasta lopuksi. Runon nimi on:
Neliveto ja nastat
Kamera hypähti kaulaani
- lattialla lojunut -
kamera, ei kaula.
Lainasaappaat, omat sauvat
turvana ja tukena.
Saappaissa villainen sisus
sukat perintöä:
Yksin ei ole ihminen,
ihminen ottaa ja saa
lainaksi tai perinnöksi.
Otin sauvoista tulpat.
Pois.
Pois piikkien tarttua liukkaaseen tiehen.
Siis neljällä tukipisteellä rantaan
ei tullut viidettä:
pysyin pystyssä.
Ja vesi oli noussut,
jäät menneet Peimarille
tai Kirjalansalmeen,
mistä minä sen tietäisin.
Kirjalansalmi on ruotsiksi Rävsund.
Miksi ihmeessä?
Vanhat jäät häipyneet
Sulaneet, seilanneet, molekyylit pysyneet
samoina.
Kai.
En minä kaikkea tiedä.
Kissa kulkee kanssani.
Kissa survoo sisään pienemmän vaihteen
kiihdyttää isompaan vauhtiin
kaartaa varomattomasti (Tyhmä kissa?)
luu ulkona
lapa edellä.
Menee.
Lähtee luisuun.
Vaikka on neliveto ja nastat.
Kommentit