1-IMGP2318.jpg

 

Olen vaiennut tähänastisen bloggarinurani pisimmän (Onpa hassu sana: "pisimmän"!) tovin. Tänä aikana olen paiskinut töitä. (Miten töitä voi "paiskia"?) Tällaiseen korkeampaan hengentyöhön kuin blogipäivitykseen eivät voimat ole riittäneet. Henki olisi kyllä ollut melko altis, mutta lihan heikkous on sanellut (Ai että "lihan" "heikkous" "sanelee"!) vaikenemisen välttämättömyyden ankaraa kieltä. (Aha!)

En ole poiminut vattuja; ne ovat aivan rauhassa saaneet varista maahan. En ole myöskään kiikuttanut klapeja katon alle. Kiire tulee niiden kanssa, sillä Foreca povaa sadetta ylihuomiseksi.

1-IMGP2313.jpg

 

En ole nostanut perunoita, vaikka niiden varret puhuvat jo omaa synkkää kieltään.

 

1-IMGP2321.jpg

 

En ole tehnyt mitään muutakaan tuottavaa työtä. Ruohonleikkuukoneen tosin tempaisin käyntiin aamuna muutamana, kun melko mittava kyy vilahti nurmikolla. Se paineli kiireisen oloisena pusikkoon. Ei minulla sinänsä mitään käärmeitä vastaan ole, Luojan luomia nekin, mutta leikkisä kyy saattaa houkutella vähintään yhtä leikkisän kissani Inkiväärin kisailuun kanssaan. Sitä näytelmää en haluaisi katsella ja vielä vähemmän haluaisin, että moinen leikinlyönti jäisi silmiltäni salatuksi. Kaksi vuotta sitten jouduin sitä Horror Showta katsomaan enkä todellakaan halua nähdä uutta näytöstä tältä taiteen alalta.

Nyt lepäilen sohvalla. En valitettavasti voi sanoa, että lepäilen laakereillani. Sitten, kun nykyinen, jossain määrin kaoottinen, ympäristötilanteeni on seestynyt harmoniaan, etsin kyllä käsiini sen uimamaisterinseppeleeni, kuulemma Tiimarista hankitun, joka laskettiin kutreilleni taannoin, kun juhlittiin graduni valmistumista. Sitten vaikka istun sen päällä. Tarvittaessa. Tuskin sellaista tarvetta vähään aikaan tulee.

Tämän jutun Varjo-otsikko on itsessään sanaleikki, jota en sitä kehittäessäni lainkaan havainnut. Ajattelin korkeaoppineesti Varjoa jungilaisessa merkityksessä:

 

Varjo on jungilaisessa psykologiassa se osa persoonallisuutta, joka on tiedostamatonta ja usein ristiriidassa tietoisen tajunnan kanssa. Se saattaa olla osa henkilön alkuperäistä persoonallisuutta, joka on syrjäytynyt tietoisen mielen tieltä; sieltä löytyvät tietoisen mielen torjumat ajatukset, esimerkiksi epämiellyttävät luonteenpiirteet ja tietoisen mielen kanssa yhteensopimattomat pyrkimykset. Varjo toimii tietoisuuden suhteen kompensoivasti ja vaistonvaraisesti eli sen vaikutus voi olla hyvä taikka paha. Masentuneen tai pelokkaan ihmisen unelmissa ja visioissa varjo voi olla säälimätön tai myötätuntoinen. (Wikipedia)

 

Ajattelin paljastaa lukijoilleni persoonallisuuteni varjopuolta paitsi sanallisesti myös varsinkin kuvallisesti. Paljastuskirjallisuus kun on sellaista, jota me kirjallisuuden ystävät joudumme valitettavasti joskus kestämään. Eikös nimittäin ole niin, että asuinympäristömme paljastaa jotakin myös sisäisestä tilastamme? Jouduin kuitenkin etsimään kameraani puolisen tuntia. Sitten löysin sen eteisen puusohvalta tämän kasan alta:

 

1-IMGP2307.jpg

 

Kuvasin sitten erinäisiä kasoja, joita maaninen toimeliaisuuteni on viimeksi kuluneen viikkokauden aikana synnyttänyt.

 

1-IMGP2311.jpg

 

1-IMGP2316.jpg

 

Sen verran olen vieraskorea, etten ottanut näitä kuvia eilen. Illalla nimittäin kokosin jo kaksi kirjahyllyä ja tuolin.

 

1-IMGP2309.jpg

 

Löysin melko seesteisenkin loukon, josta kuva tässä.

 

1-IMGP2327.jpg

 

Niin. Miksi? Miksi syöstä elämänsä tällaiseen malliin? Kai tämä kaaos sitten kertoo ensinnäkin Varjosta, jonka nyt paljastan lukijalle. Toiseksi se kertoo yhdistetystä ihmis- ja eläinkokeesta, johon aion alistaa paitsi itseni, myös huostaani uskotun elukan Inkerin. Aiomme nimittäin olla täällä mäkituvassa niin pitkään kuin pystymme tulevana talvena. Ja miksi näin?

Varjo on vallannut kaupunkikotimme.