1-IMGP2031.jpg

 

Periaatteessa en pidä vaiheajattelusta. Tarkoitan sellaista ajattelua, jonka mukaan meillä on elämässämme tiettyjä vaiheita: Silloin kun kuuluin Kaikkihyvän puolueeseen. Tietyssä vaiheessa olen luterilainen, toisessa ortodoksi. Tuo oli se vaihe, jolloin olin kasvissyöjä. Tuossa vaiheessa Maija ja minä olimme ystäviä. Se oli silloin, kun Matti ja minä olimme ystäviä.

1-IMGP2005.jpg

 

Nyt kun tuon äskeisen kirjoitin, huomaan, entistä selvemmin, että tottahan näitä vaiheita on. Taidankin vastustaa enemmän ajatusta, että nämä vaiheet erottuisivat selvästi toisistaan. Niiden välille jää paljon harmaata vyöhykettä. Osa siitä harmaasta kulkee mukana aina. Osa siitä "vaiheesta", kirkkaasta väristä, kulkee mukana seuraavaan vaiheeseen ja sitä seuraavaankin. Näin värit kulkevat limittäin, joskus sekaantuvatkin. Mitä konkreettisemmasta ja kouriintuntuvammasta asiasta on kysymys, sitä selvemmin vaiheet taitavat erottua. Sitä joko polttaa tupakkaa tai ei polta. Sitä joko juo alkoholia tai ei juo. Sitä joko synnyttää tai adoptoi lapsen tai on lapseton. Isän, siskon, äidin kuolema päättää tyttären ja sisaren vaiheen elämässä.

1-IMGP2017.jpg

Eri alueita ja eri vaiheita akan ja kissan puutarhassa. Hoidetusta hoitamattomaan tai villiin voimaan.

 

Tässä vaiheessa kissani Inkivääri päätti sateenpidon vaiheen tänäisessä elämässään ja paineli ulos. Eilisiltanakin se arvosti sateen mukavammaksi kuin lämmön ja kuivuuden. Iltaharjausvaiheessa paljastui, että jossain punamultasivellyssä rakennuksessa oli kiipeilty ja aikaa vietetty. Samoin viime päivinä on käynyt ilmi, että tässä vaiheessa kesää punkit alkavat kasvaa. Syksyllä ne ovat valtaisia, joskin pikkunymfejäkin valitettavasti on todella paljon.

1-IMGP2009.jpg

Myrsky vesilasissa?

 

Tunnen muuttuvani hitaasti. Muutun kuitenkin. Joskus ajattelen, että en ole enää sama ihminen kuin vaikkapa 18-vuotiaana. Sitten kuitenkin joku kirkas väri 18-vuotiaan maailmasta saavuttaa elämänvaiheen, jota elän tällä hetkellä. Se kirkas väri voi tulla jonkun tietyn ihmisen myötä.

1-IMGP2020.jpg

 

Joskus on pakko itse katkaista joku vaihe elämässään. Tämä netti antaa mahdollisuuden tutustua ihmisiin, ystävystyäkin, sellaisten ihmisten kanssa, joita ei koskaan tosielämässä tapaa tai  joiden kanssa ei edes puhu puhelimessa. Voi olla mahdollista, että yhteydenpidon luonne muuttuu. Enää ei vanha kanava toimi. Silloin pitää  olla voimaa lopettaa. Ystävyyden ei tarvitse kuitenkaan katketa. Uusia kanavia löytyy, jos on halua.

Rankempaa on, kun ystävyys katkeaa kokonaaan, vaikka toinen osapuoli ei sitä halua. On vaikeaa tajuta ja hyväksyä, että toinen ihminen on nyt päättänyt minun vaiheeni elämässään. Minun elämääni hän kuuluu yhä edelleen. Nämä ovat kriisin paikkoja. Kriisi merkitsee joskus vanhan fraasin mukaan mahdollisuutta, kasvunkin mahdollisuutta. Voin kasvaa, nöyryydessä ?, hyväksymään asian, jota en koskaan olisi halunnut. Voi olla, että ymmärrän sen entisen ystävän ajattelutavan edes hetkellisesti. Silloin, siksi hetkeksi, katkeruus häviää. Voi vain toivoa, että niitä hetkiä tulevaisuudessa on yhä useammin. Silloin voi olla jo varaa muistoihinkin, kirkkaisiin väriviesteihin menneisyydestä läpi kahden vaiheen välisen harmaan vyöhykkeen.

1-IMGP2026.jpg