IMGP0676.jpg

Leipä loppui.

Tällaisessa tapauksessa on useita mahdollisuuksia. Voi lähteä kauppaan, voi ruveta leipomaan tai tietenkin voi olla ilman leipää. Minä valitsin leipomisen. Jauhoja oli, samoin kuivahiivaa eikä minkäänlaisia haluja lähteä kylille.

Siinä taikinaa alustaessani näin keittiön ikkunasta Inkerin. Se mennä hyppeli iloisesti kuusiaidan takana, mökistä poispäin. Sitten näin vieraan kissan. Se oli aivan keittiön ikkunan alla ja oli myös nähnyt Inkerin. Vieras lähti hiipimään hiljaa ja matalana Inkun perään. Samaan aikaan lähdin liikkeelle minäkin, mutta en mitenkään matalana enkä varsinkaan hiljaa. Syöksyin ulos, ovet jäivät auki, puukengät sain ovenpielestä jalkaani. Kädessäni puristin taikinapalloa.

Juoksin marjapuskien välistä, läpi onneksi vielä matalan ja harvan kuusiaidan, liukastelin yli savisen ojan ja koko ajan kuulin, kuinka Inkeri rääkyi. Kaksi kertaa, kolme kertaa. Sitten oli hiljaista ja näin, kuinka vieras kissa oli melkein saanut kiinni Inkerin. Ne hävisivät metsikköön ja taas kuulin, kuinka Inkeri huusi.

Minä seisoin tiellä, tepastelin edestakaisin, huusin Inkkua ja koko ajan puristin kädessäni sitä taikinapalloa. Puristelin sitä, pyörittelin sormissani.

Enää ei kuulunut mitään. Minä olin kuin punaisiin liikennevaloihin juuttunut, taistelupari oli naapuritontilla. Vaikka kuinka kuikuilin, en nähnyt kissoja, alkoi tulla kylmä. Lähdin sisälle taakseni vilkuillen. Ulko-oven jätin varoiksi auki.

Päästin stressileluni, sen taikinamöykyn putoamaan kulhoon ja jatkoin vaivaamista. Ei näkynyt kissaa. Kaavin taikinan pois kulhosta ja lätkäisin pellille. Kai se jo oli noussut. Ja taas katselin ikkunasta ulos.

Sitten näin Inkerin. Painelin  vastaan, mielessäni olin jo viemässä sitä eläinlääkärille paikattavaksi.

Mutta kattipa tuli takaisin ihan ehjänä, joskin tassujaan ravistellen. Ei näkynyt verta eikä raapaleita missään. Se raasu oli kuitenkin aivan märkä ja savinen. Viikonlopun lumet olivat sulaneet pois, ja Inkku-Punkku oli rypenyt oikein kunnolla.

Minä en saanut puhdistautumisessa auttaa. Tehokkaasti ja nopeasti kissa itsensä putsasi. Toki se myöhemmin vielä viimeisteli ulkoasuaan. Savisia tassunjälkiä jäi lattialle ja emännän toppahousuihin. Pian maistui ruokakin.

Niin, ja leivästä tuli valtava, rakenteeltaan hyvä ja maultaan varsin erinomainen.

Parin tunnin päästä Inku halusi vielä ulos ja viipyi tunnin verran. Uni maistui pitkälti yli kellon ympäri, välillä emännän rinnuksilla retkottaen, välillä vieressä lepäillen.

IMGP1154.jpg

Ja hella huutaa liesimustaa.