20151129_204645.jpg

 

Inkeri-kissa sai taannoin ihan oman ihanan tyynyn. Kissa on liikkeissään nopea otus, mutta siinä on tavattoman paljon konservatiivisuutta. Se, mikäli jotakin ymmärrän, ja minähän tietenkin ymmärrän paljon, kun on ollut Ingeblomma opettajana, tämä konservatiivisuus johtuu siitä, että kissa on paikkaeläin. Kissa haluaa, että kaikki pysyy vakaana vanhoillaan. Asutaan koko elämä yhdessä paikassa, ja siinä yhdessä paikassa ei mikään muutu koskaan milloinkaan. Tästähän minä sain esimakua elokuun ja syyskuun vaihteessa. Siirsin Inkerin vessaa hitusen. Kiersin sitä samalla 90 astetta myötäpäivään. Seuraus: Inkeri lakkasi käyttämästä vessaansa. Minun onnekseni se piti vessanaan koko laajaa maailmaa. Tarkoitan nimen omaan ulkomaailmaa. Kerran huomasin kauhukseni sen kaivavan tarmokkaasti naapurin kukkapenkissä. (EI teidän, Jakke!)  Parin viikon kuluttua otin lusikan kauniiseen käteen. Tyhjensin kirjahyllyn, jonka olin pannut Inkun vessan paikalle, ja siirsin sen eteiseen. Vessan palautin ikiaikaiselle paikalleen. Eipä aikaakaan, kun Inke taas "löysi" vessansa. Aivan niin kuin Facebookissa kiertävissä hupijutuissa sanotaan: kun vastakkain on kissa ja ihminen, kissa voittaa aina. Aina.

 

20151129_163830.jpg

 

Meidän kaupunkikodissamme oli mummin nojatuoli, jonka Inke omi itselleen. Siitä oli kiva lähteä jaloittelemaan nahkasohvan suuntaan, johon taas oli kiva teroittaa kynsiään. Loppukesällä mummin tuoli tuotiin tänne Mäkitupaan, ja minä omin se vuorostani käyttöön. Ingeblomma varasi itselleen vanhan keinutuolin, jossa on koko katin eliniän ollut kaksi Rintalan tilalta peräisin olevaa lampaantaljaa. Edelliset ajat Inkku on suhtautunut taljoihin niin kuin riistaan, eli niitä pitää repiä ja raastaa. Nyt hän suvaitsi nukkua niiden päällä. Pari kuukautta meni, ja sitten Inke löysi vanhan tuolinsa. Minä en siinä sitten enää istu. Olihan tässä sekin välivaihe, jolloin mirri toimi sohvanvaltaajana, ja minä sain siirtyä läppäreineni takakamariin. Inkerin kissatyyny oli sohvalla, mutta väärässä paikassa, sohvan päädyssä. 

20151129_204746.jpg

Kissa osaa nukkua myös silmät auki.

 

Tämän alustuksen jälkeen pääsen asiaan. Nyt Inken tyyny on sillä mummin tuolilla, joka nykyään siis on Inkun tuoli. Tyynyn ja kissan välille syntyi heti lämmin ja luottamuksellinen suhde. Tyyny ja kissa siis viimein kohtasivat toisensa. Tyynyn lahjoittaja ennekoi, että Inkku olisi kokenut tyynyn kissan vihattavana reviirinvaltaajana. Ei puhettakaan! Lämmin suhde näiden kahden välillä on tosiasia. Mukava asia. Inkullahan ei tietääkseni ole kavereita, ja sitä aina välillä suren.

Kolme neljäsosaa tämän  jutun kuvista on jotenkin outoa aineistoa. Jätin ne kuitenkin tähän. Huvin vuoksi.

 

20151129_204656.jpg