SNC11191.jpg

Ankara pakkasherra on kurittanut Inkeriä ja minua. Eilisiltapäivänä valahti takakamarin lämpötila kuuteentoista asteeseen, ja tuli kiire heittää honkaa uuniin. Meillä on yksi kelohonka, pätkinä, omasta takaa, ja se on sangen pätevää pitämään elämänliekkiä yllä yhdessä ihmisessä ja kissassa. Ennen kuin honganpätkä on uunikunnossa, akan pitää tarttua halkaisukirveeseen ja heilutella sitä laajassa kaaressa. Aika järeitä yksilöitä on vielä taltutettavana. Onneksi, sillä polttopuut ovat hupenemassa vauhdilla, ja saunaa varten niitä pitää säästellä. Honganpätkät ottavat myös akasta mittaa. Siis halkeavatko ne, vai pitääkö vinkua miehiä apuun?

IMGP1171.jpg

Tässä kuvassa ei pala honka, vaan mäkituvan edellinen ulkovuoraus. Ihan lämmittävää ainetta sekin.

 

Edellisen pakkasjakson aikana oli yksi päivä, jolloin en saanut kaivosta vettä. Se oli hiljaisen pohdinnan sävyttämä päivä. Ihmettelin, olisiko systeemi sittenkin jäätynyt, vaikka putki tyhjenee välittömästi vedestä. Minulla ei ollut jäljellä tiskaamisen jälkeen kuin ehkä litran verran vettä vedenkeittimessä ja vesipannussa. Maltoin kuitenkin mieleni, enkä rynnännyt vesipakolaiseksi minnekään, vaan hyödynsin joululta jäänyt puolentoista litran Cola-pulloa. Inkerillä oli vettä kupissaan, ja arvelin, että selviäisimme yön yli. Vähän mietitytti seuraavan aamun tilanne. Pitäisikö aamukahvi keittää punaviiniin - sekin joululta jääneeseen - kun limsapullokin tyhjeni?  Aamu toi kuitenkin tullessaan avun, pumppu toimi taas. Olisikohan ongelma ollut sittenkin sähkössä tai sen saamattomuudessa?

SNC11171.jpg

Eilen rikoin erakkouteni ja lähdin semmoisen ystävän kanssa, josta olen luvannut olla kertomatta tässä blogissa, ihmisten ilmoille. Kävin katsomassa Mustissa ja Mirrissä uutta raape- ja touhupuuta Inkerille. Sehän rikkoi entisen Turku-vaiheessamme. Lisää ruokaakin piti ostaa katille, ihmiselle myös. Ostin myös viisastuneena toisen vesiämpärin, ettei edellinen vedenpuutos pääsisi toistumaan.

SNC11175.jpg

Illalla oli upea kuutamo. Minä kudoin säärystimiä, ihan yksinkertaisia vain. Inkeri nukkui. Siitä on tullut aivan liian hoksaavainen. Tähän asti olen saanut sen hassutettua jäämään sisälle namien avulla, kun olen lähdössä jonnekin, enkä halua Inkun olevan ulkona. Heitän siis muutamia nameja lattialle, Inkku säntää perään, ja silloin minä livahdan ulos ovesta. Nyt tämä taktiikka ei onnistunut. Inkku oli ollut aamulla tunnin verran ulkona ja tullut sitten sisään. Se huomasi heti, että valmistelin lähtöä ja piti minua tarkasti silmällä. Se nappasi yhden namin, mutta palasi välittömästi vartiointipaikalleen ovelle. Lopulta jätin sen raa´asti ulos; kaipa maatiainen pakkasesta selviää. Selvisihän se, mutta kun tulin takaisin, se ei vielä heti silloinkaan tullut sisälle. Petosta pelkäsi taas, pikkuraukka. Mutta sitten maistui ruoka ja uni.

 

SNC11198.jpg

Päättämistä vaille valmiit säärystimet. Yksinkertaisin mahdollinen malli, mutta toivottavasti tekevät tehtävänsä.

 

Tänään siis loppiainen lopettaa joulun ajan. Ihan omakasvattama sipuli on alkanut yksikseen versoa kavereidensa joukossa. Päivä on pidentynyt jo parikin kukonaskelta. Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo on tulossa. Alkaa olla aika miettiä ensi kesän viljelysuunnitelmaa.

SNC11158.jpg

Inkku puree kynsiään miettiessään ensi kasvukauden viljelysuunnitelmaa. Siinä sitä riittääkin tuumimista.