Tällaista tänä aamuna 31.1.2016 Fagerkullan rannassa.
Ennen vanhaan luki ortodoksisessa kalenterissa tämän päivän, Tuomiosunnuntain, kohdalla Lihapyhälasku. Nyt siinä lukee Liharuoasta luopuminen. Ortodoksinen kirkko laskeutuu Suureen ja Pyhään paastoon vähitellen. Ensin luovutaan lihasta. Minäkin söin tänään kuuliaisesti jääkaapista pois makkarat. Eipä kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu, ettei sinne makkaroita ilmesty ennen Pääsiäistä. Alkava viikko on blinien viikko. Minäkin kerran paistoin blinit. Niihin tuli pelkkää tattarijauhoa. Ne paloivat ja maistuivat pahoilta. Taisivat olla yksi harvoista ruoista, jonka olen koskaan heittänyt pois. Kuluneella viikolla löysin netistä, parjatusta Facebookista jopa, Lintulan luostarin blinireseptin. Suuri oli hämmästykseni, kun huomasin, että Lintulan sisarien blineissä on pelkkää vehnäjauhoa. Niitä voisi kokeilla. Tai sitten tavallisia lettuloita.
Ei ole monta punajuurta, ei.
Viime vuonna söin kahta ylivertaista liharuokaa. Toista tarjottiin ystävien mökillä. Isäntä paistoi paksut pihvit, ja soosi oli ylettömän hyvää. Me söimme täällä Mäkituvassa samaan tapaan valmistetut pihvit ja soosin jouluna. Minä en uskaltautunut pihvejä paistamaan, niinpä olikin todella hyvää ruokaa tarjolla. Valitettavasti joulupukki ei tullut maistelemaan.
Lampaan lapaa vanhassa padassa.
Toisen vertaansa vailla olevan liharuoan valmistin itse. Olin ostanut Rintalan Annelta Paraisten REKOsta luomulampaan lapaa. Hauduttelin sitä miedossa lämmössä keittiön puuhellalla varmaan viisi tuntia. Voi mahdoton, että lopputulos oli hyvää! Otin kuvankin lihasta ja uunijuureksista, joita valmistin karitsan vierelle. Uunijuurekset olisivat voineet olla parempiakin; punajuurta oli mukana ehdottomasti liian vähän. Enemmän rekvisiitaksi kaadoin punaviiniä lasiin, kun otin herkuista kuvan. Mielestäni ruoan kanssa parasta on vesi. Ihmeen hyvältä punaviinikin lampaan kanssa maistui, kuitenkin.
Kun tästä nyt näköjään muodostuu ruokablogi, annetaan mennä vaan. Olen nimittäin aina himoinnut heinälaatikkoa. Syyspuolella väsäsin sellaisen styrokslaatikosta ja pyyhkeistä. Ensimmäiseksi kokeilin ruispuolukkapuuroa. Annoin puuropadan kiehua ensin hellalla, sitten pakkasin sen tiiviisti styrokslaatikkoon. Kahdeksan tunnin kuluttua tarkistin tilanteen. Voi olla, että äitini keittämä ruismarjapuuro oli paremman makuista, mutta tämän minun aikaansaannokseni oli rakenteeltaan silkkisen pehmeää, ihanaa kerrassaan.
Menestyksestäni innostuneena kokeilin seuraavaksi kasvishernekeittoa, papusoppaa siis meikäläisittäin. Liotin herneet, annoin kiehua, pakkasin heinälaatikkooni. Siellä soppa muhi kellon ympäri. Mutta. Ei ollut kypsää. Kovia olivat herneet. No, keitin rokan kypsäksi seuraavana päivänä.
Alkavalla laskiaisviikolla voi siis kirkon sääntöjen mukaan syödä vielä maitotuotteita. Viikon päästä, kun paasto alkaa, voi syödä noita minun heinälaatikkoruokianikin, sillä niissä ei ollut mitään eläinkunnasta saatua.
Kokemukseni mukaan paaston aikana puhutaan erittäin paljon ruoasta. Minä aloitin tällä kerralla ajoissa. Ties mihin vielä ennätän, ennen kuin vietämme Pääsiäistä.
Sydäntalven aikaan.
Kommentit