1-SNC10243.jpg

Yritän ajatella, milloin rakastuin Kreikkaan. En tavoita tuota lähtöpistettä. Sen muistan, että toisella luokalla oppikoulussa ruvettiin lukemaan historiaa. Nopeasti jo piirrettiin vihkoon joonialaisia, doorilaisia ja korinttolaisia pylväitä. Aika lailla vanhempi olin, kun kävin katsomassa  Pasolinin elokuvaa Kuningas Oidipus. Yhä edelleen muistan sen suorastaan hypnoottisen tunnelman. Tällöin rakkaus antiikin maailmaa kohtaan roihusi jo väkevin, kuumin liekein. Mika Waltarin kirjat, varsinkin Turms, kuolematon, heittivät bensaa liekkeihin.

1-SNC10239.jpg

Yleisen historian opiskelijana sain fantastisen tilaisuuden kuunnella professori Jaakko Suolahden luentoja antiikista. Nämä luennot olivat parasta, mitä yliopisto saattaa tarjota: mahtavan kulttuuripersoonan perinpohjaisesta aiheenhallinnasta nousevat syvälliset ja huumorin ryydittämät näkemykset.

Ensimmäinen Kreikan-matka, vasta kolmikymppisenä, vei muun muassa Asklepionin temppeliin. Siltä matkalta jäi kiinnostus kieleen ja musiikkiin. Kirkko otti myös entistä vahvemman otteen.

1-SNC10339.jpg

Kului aikaa. Tultiin uudelle vuosituhannelle ja elettiin sitäkin eteenpäin. Sitten tuli mahdolliseksi se, mikä oli pitkään ollut unelma vain. Kreikan kielen kurssi Valamon kansanopistossa! Sinne mentiin Tarjan kanssa. Kreikan oppikirjojen osuus alkoi laajeta kirjahyllyssä. Oli upeaa, kun lempeän kreikkalaisen valkoviinin voimaannuttamana saattoi puhjeta puhumaan selvää, tai, no, ainakin jonkinmoista kreikkaa tarjoilijoiden kanssa. Siis Kreikassa, ei sentään Valamossa. Ei haitannut, vaikka raja tuli vastaan pian. Aina sitä muutaman sanan enemmän osasi seuraavalla Kreikan-reissulla.  

Valitettavasti kreikanopiskeluni on ollut laiskaa, ja viime vuosina rajoittunut lähinnä uusien kirjojen ostoon. Miksei tätä kieltä voinut opiskella silloin, kun oli nuori ja ulkoa oppiminen helppoa! Kreikan sanat ovat pitkiä ja kielioppi mielenkiintoista.

1-SNC10258.jpg

Kreikan politiikkaakin tuli seurattua lapsesta lähtien. Kreikan kuningas Konstantin oli nuori ja kaunis. Hän meni naimisiin vielä nuoremman ja ehkä kauniimmankin Tanskan prinsessan Anne-Marien kanssa. Sitten tulivat everstit valtaan. Kuningas Konstantinin vastavallankumousyritys epäonnistui, ja hän joutui perheineen maanpakoon. Kreikan saaristo tuli synkän kuuluisaksi vankilasaaristaan. Mikis Theodorakis kiersi maanpaossa maailmaa, sävelsi ihania lauluja, piti konsertteja ja piti osaltaan maailman tietoisena Kreikan surkeasta tilanteesta.

1-SNC10232.jpg

Kreikan ja Turkin välit olivat äärimmäisen tulehtuneet, vaikka Nato-liittolaisia olivatkin. Vuosisatainen sorto ei niin vaan unohdu.

Viimein koitti päivä, jolloin juntta lakkasi hallitsemasta. Demokratian piti palata Kreikkaan, synnyinkotiinsa. 

Nyt olemme tässä tilanteessa. Vastuuttomat poliitikot ovat vieneet kreikkalaiset äärirajoille. 

Vielä viime viikolla ajattelin, että nyt alkaa mitta olla täynnä Kreikan ongelmia. Radiosta kuulin, että Tsiprasilla on anarkistitausta. En pidä anarkismista. Mielestäni korjaaminen on tuhoamista arvokkaampaa. Varoufakis, niin, mikähän hän mahtaa olla. Ajattelin, että miehet venkoilevat aikansa, yrittävät osoittaa  pitävänsä vaalilupauksensa ja järkiintyvät lopulta. Oli järkytys, että näin ei ollut. Nämä kaverukset ovat valmiita syöksemään Kreikan kaaokseen. 

1-SNC10362.jpg

Miljoonia ja miljoonia on mennyt pankkien tukemiseen. Ennen vanhaan historian opetuksessa, vähän leikillään, toisteltiin lausetta :"Ja kansa eli kurjuudessa". Niin elää kurjuudessa nytkin Kreikan kansa, ne vähäisimmät ja heikoimmat kansalaiset.

Ehkä vielä on  toivoa. Ehkä järki sittenkin vielä voittaa. Semmoisesta oli olemassa toivonkipinä viimeisissä uutisissa.

1-SNC10361.jpg