IMGP1411.jpg

Mitä nopeammaksi muuttuu kissa sitä hitaampi on akka.

Kissa on muuttanut asumaan parvekkeelle. Yöksi se sentään hipsii lankakoppaan nukkumaan. Kun se on sisällä, se on äänekäs. Paitsi nukkuessaan.  Kissa juoksee villisti ympyrää, loikkii ja hyppii. Välillä se liukuu kaarteissa paljaalla lattialla. Ruoka ei maistu, ja minusta Inkku onkin laihtunut vaarallisesti. Täällä kävi tänään kaksi puolueetonta silmäparia. Kyselin huolestuneena vaikutelmia, mutta ei ole kuulemma kissa laihtunut, vaan aina se on tommoinen luiru ollut. Helpotuksen huokaushan siinä pääsi. Ehkä kaikki on sittenkin kunnossa.

IMGP1406-001.jpg

Laiha kissa, hieman varuillaan.


Akan hitaus korostuu nyt, kun pitäisi muuttaa mäkitupaan. Postiluukku on edelleen rikki, eikä akka saa soitetuksi huoltomiehelle. Toisaalta olen minä saanut jotakin hoidetuksikin. Autossa on nyt uudenuutukaiset kesärenkaat. Parturissa olen käynyt. Hammaslääkärikäynnit ovat hyvällä mallilla.

Ja kissan jokavuotinen flunssarokotus pitäisi käydä ottamassa. Ei riitä, että raakalaismaisesti sullon kissan koppaan, Se pitää viedä eläinlääkärin pistettäväksi. Kokemuksesta tiedän, että eläinlääkäri käsittelee kisulaista äärettömän hellästi mutta vakaasti. Kissa tuskin huomaa pistosta. Mutta silti sen pieni sydän läpättää tuhatta ja sataa, ja se voi jopa pyrkiä pakoon minun syliini. Siinä läpättää sitten akankin sydän tuhatta ja sataa. Eläinlääkärille on mentävä samalla, kun menemme mökille. On ihan liian epävarmaa tilata lääkäriaika ja ruveta sen jälkeen ajamaan kissaa takaa koppaan pyydystämiseksi. Nin kauan kuin Inkeri pystyy lukemaan ajatukseni, tällaisesta menettelystä on turha haaveilla. Täytyy myöntää sekin, ikävä kyllä, että olen jopa langennut suunnittelemaan eläinlääkärin "unohtamista",

Muistan, että vuosi sittenkin maallemuutto oli vaikeaa. Joudun vastakkain senkin asian kanssa, että päästän kissan ulos luontoon. Luonnossa on vaaransa. Tuleeko se kapinen kettu ja vie Inkerin pennuilleen välipalaksi? Hyökkääkö huuhkaja yläilmoista ja vie pienen kissan? Mitä tekevät Kauhu ja Luihu, nuo hurjat kissaroistot? Entä autot? Sivulauseessa voipi tietysti kysyä, jaksaako Inkeri olla enkelikissa, joka ei aiheuta mitään pahaa ulkona liikkuessaan.

Akka on hidas ja akka on ahne. Ikävä tätä on tunnustaa, mutta niin on. Tuskin olin eilen päässyt Loimaalle, kun ryntäsin minkä vielä vähän kipeältä koiveltani pääsin Rouva Pyryn lankoja katsomaan. Siis ahmimaan niitä silmilläni, hypistelemään sormillani, silittelemään.

Ja ostamaan.

IMGP1409-001.jpg

Tämmöisen kasan toin tullessani. Tuosta farkunsinisestä pitäisi tulla hippihenkinen (!) liivi. Muut langat olivat sitten muuten vaan kivoja. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kutonut ja virkannut yhtä sun toista. Kysyä sopii, mitä olen saanut valmiiksi.

1-SNC11229.jpg

No esimerkiksi tämmöisen pipon. Niin kuin kuvasta huomaa, siihen mahtuvat myös rastat. Olen päättänyt langat, ja pitänytkin pari kertaa. Lumimyrskyssä, kun kuvittelin, ettei kukaan kiinnitä minun myssyyni huomiota.

SNC11207-001.jpgSNC11208-001.jpg

Ja sitten tämmöiset säärystimet. Ovat olleet jalassa kerran, kuvaussession ajan. Niin, ja olenhan minä virkannut saunaan maton, joka pilkistää oikealla keinutuolin päällä. Melkein kokonaisen putkisukan olen kutonut, mutta enpä viitsi sitä nyt ruveta kuvaamaan. Uskotte te varmaan muutenkin. Siitä ei puutu kuin sentti kutomista ja kavennukset. Ja. No. Tietenkin toinen sukka.

Kaikkien näiden lankojen lisäksi, jotka lojuvat näissä kuvissa ja sanoissa, on meillä toinen toistaan ihanampia lankoja erilaisissa kasseissa, pusseissa, nyssäköissä, laatikoissa, pikku säkeissä ja arkuissa niin täällä kaupungissa kuin mäkituvassakin. Kiloittain, kiloittain ja kiloittain lankoja. 

Tätä minä sanon ahneudeksi.

Toisin oli ennen. Menin lankakauppaan, hain mallin, ostin langat, kudoin paidan tai jakun, puin päälleni. Sitten menin lankakauppaan, hain mallin, ostin langat, kudoin, pidin ja aloitin uudelleen alusta. Ja taas. Ja taas. Nykyisin yksinkertaisinkin malli tuottaa vaikeuksia. Ja mikä vielä kamalampaa: ei ole pitkäjännitteisyyttä tehdä valmiiksi. Yllättävää kyllä olen innostunut noihin isoäidinneliöihin, mutta jo nyt on tahti hidastunut. 

IMGP1401.jpgOnneksi Inkerikin pitää langoista. Luomulampaan villalangan lomaan on mukava käpertyä nukkumaan. Langan kanssa on kiva leikkiä. Sitä voi myös repiä ja raastaa.

Voisin jatkaa ahneudesta, kirjoihin liittyvästä, mutta olkoon nyt tällä kerralla.

IMGP1413.jpg