1-IMGP2063-001.jpg

 

Kun olin 35-vuotias, syöksyin suinpäin neljänkympin kriisiin. Se oli nopea ja yhtäkkinen ja voimallinen tapahtuma. Vastapainoksi voin sanoa, että tilanne rauhoittui ajan myötä. Olen siinä kriisissä edelleen.

 

1-IMGP2064-001.jpg

Tänään onnistuin vihdoin saamaan pari jonkinmoista kuvaa lättänä-Inkeristä. Silloin se on kuin liito-orava lennossa. (Anteeksi, Inkeri!)

 

Silloin, 35-vuotiaana, halusin pois siitä, missä olin. Kävin eri kursseilla Valamon kansanopistossa. Kiinnostavia, jos ei oteta lukuun ortodoksisuuteen liittyviä kursseja,  olivat kurssit, joilla opittiin yrttien ja muidenkin keittiöpuutarhan  kasvien viljelyä, sekä niin viljeltyjen kuin luonnonkasvienkin  käsittelyä ja käyttämistä.

 

1-IMGP2037.jpg

Ruusupavuntaimet pääsivät vihdoin ulos. Saa nähdä... Taustalla kukkimista harkitseva mangoldi.

 

Innostuin myös folkloristiikasta, eli niin kuin ennen sanottiin, kansanrunoudesta. Siihenkin tuli virike Valamon opiston kurssilta. Halusin pois siitä, missä elin. Halusin jotain ihan muuta. Pikku hiljaa annoin periksi. Päätin tyytyä toiseksi parhaimpaan, siihen, mikä voisi olla minulle eniten "hyödyksi" ja mikä olisi helpointa. Pyrin ja pääsin opiskelemaan ertyisopettajaksi, Raumalle. Pyrin ja pääsin opiskeleman myös Joensuuhun, mutta olin niin arka, etten sinne lähtenyt. Menin siis Raumalle.

 

1-IMGP2049.jpg

Sateisesta ja kylmästä alkukesästä huolimatta heiveröinen kesäkurpitsa kukkii, vieläpä tyttökukalla. Ei siitä mitään kehity, mutta kasvi pinnistää viimeisetkin voimansa saadakseen aikaan kukan, lisääntyäkseen.

 

Minun tarinani silloin 35-vuotiaana oli tavallinen.Se oli varovainen. Se halusi varmistaa kuukausipalkan. Melkein jokaisena viikonloppuna kasvukauden aikana säntäsin kuitenkin tänne mäkitupaan. Kesät vietin täällä tarkkaan. Kaiken aikaa haaveilin ajasta, jolloin voisin kokonaan asua täällä. Ulla Lehtosen kirjat luin resuisiksi. (Vaikka sitä en ymmärrä vieläkään, miten ihmeessä hän puutarhurinuransa alussa onnistui istuttamaan kaalintaimetkin väärinpäin. Siis juuret ylöspäin? Tapasin Ulla Lehtosen Valamon kursseilla, mutta en kehdannut kysyä.)

1-IMGP2057.jpg

Vasemmalla humala kurkottaa kohti korkeuksia. Oikealla rehentelee lipstikka.

 

Joskus syksyllä 2007 muistan törmänneeni nimeen Kaarina Davis. Sairaanhoitaja oli kirjoittanut kirjan rankasta kutsumuksesta, ja se oli nimetty tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. En lukenut kirjaa, mutta kirjoittaja ja aihe jäivät mieleen.

Seuraavan kerran tapasin Kaarina Davisin Suomen Luonnonsuojeluliiton lehdessä, siinä oli hänestä haastattelu. Nyt olin jo niin kiinnostunut, että hankin kirjastosta käsiini hänen kirjansa Irti oravanpyörästä.

Minä olin siis pitkään pyrkinyt eroon oravanpyörästä. Olin jo eläkkeellä, mutta edelleen jatkoin päämäärätöntä juoksuani.

 

1-IMGP2060.jpg

Kaupan ruukkubasilika jatkaa elämäänsä raparperin suojassa.

 

Kaarina Davis kertoi, miten hän osti sukunsa vanhan tilan, jätti kaiken, luopui säännöllisistä tuloista, myös työttömyyskorvauksista, ja alkoi elää luontoyrittäjänä ja kirjailijana. Alkoi hidas maanparannusohjema. Pieni tupa vaati remonttia. Tilaan kuului metsää. Suuremman osan Kaarina suojeli, siitä toisesta osasta hän hankkii polttopuunsa.

Perspektiiviä kerronnalleen Kaarina Davis antaa kertomalla lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kipeät ja rankat kokemukset olisivat voineet johdattaa kokijansa aivan toisenlaisellekin elämäntielle. Kaarinan kokemuksista lukiessani pysähdyin monta kertaa miettimään. Ikänsä puolesta hän olisi voinut olla oppilaani yläkoulussa. Minullakin on varmaan ollut oppilaita, jotka ovat tulleet kouluun samanlaisista kotioloista. Ja heillekin olen varmaan rähissyt puuttuvasta suomenvihosta.

 

1-IMGP2050.jpg

Tämmöistä tämä minun touhuni on. Rikkaruohoja, salaattia, rikkaruohoja, viime vuonna siementänyt nyt jo unohtunutta unikkolajia, rikkaruohoa, sipulia, rikkaruohoa ja porkkanantaimia. Hyvin epätasaisesti on porkkana itänyt, vaikka kosteutta on ollut.

 

Irti oravanpyörästä on myös opas tai käsikirja sille, joka haluaa seurata esimerkkiä. Tärkeintä on tietää, miten näin voi tulla toimeen. Miten voi elää melkeinpä ilman rahaa. Kaarina Davisin neuvot ovat yksinkertaiset, mutta, ah, niin vaikeat. Istu alas, ota eteesi paperia ja kynä ja laske yhteen kaikki välttämättömät menosi. Sitten lasket tulosi. Erotus on se, minkä voit käyttää kulutukseen.

Aivan ensimmäiseksi: Maksa pois kaikki velkasi.

 

1-IMGP2071.jpg

Kohta lähdetään.

 

Noudatin Kaarinan neuvoa. Aloin laskea yhteen niitä menoja. Ensin poimin niitä ulkomuistista. Sitten huomasin, ettei muistiin ole luottamista tässäkään asiassa. Jatkuvasti tupsahteli luukusta uusia laskuja. Aina asiat sotki joku yllättävä meno. Joinakin kuukausina jäi elämiseen muutama euro päivässä. Useimpina piti käydä vippaamassa varatililtä. Tämä vuoden tammikuu ja helmikuu saivat hämmästelemään: miten ihmeen paljon menee erilaisten jäsenmaksujen maksamiseen. Kaksikymppiä sinne ja kolmekymppiä tänne. Ja uudelleen alusta

Kaarina Davisin ensimmäistä sääntöä rikoin kunnolla. Sen sijaan, että olisin pyrkinyt velattomuuteen, otin reippaasti lisää lainaa, ja mäkituvassa tehtiin iso remontti.

Autoon kuluu jatkuvasti käsittämättömän paljon rahaa.

En ole vieläkään sisäistänyt Kaarina Davisin lähtökohtaa. Jokaisen euron käyttö on harkittava. Kun eilen mietin tätä juttua, kävin kasvimaalla. Huomasin, että muutama rikkaruohoksi jäänyt viimekesäinen mangoldi ja porkkana on alkanut kasvattaa kukkavartta. Ajattelin nyhtäistä ne pois, mutta enpä sitten tehnytkään sitä. Antaa niiden kukkia. Sen jälkeen voi kerätä siemenet ja käyttää ensi keväänä. Niin Kaarinakin tekee. Hän viljelee istukassipulinsakin itse, siemenestä alkaen. Siis itse kasvatetuista siemenistä alkaen.

Mietin myös, voisinko seurata Kaarinan ensimmäistä teesiä: heti velattomaksi. Voisinhan minä. Voisin myydä pois kaupunkikaksioni. Taaskaan en uskalla. Paraisten kaupunki ei ikinä antaisi muuttaa tätä mäkitupaa vakituiseksi asunnoksi, ei ainakaan, jos eläkeläinen sellaista muutosta hakee. Verotuloja, huomattavasti suurempia kuin minun maksamani, se ei ehkä haluaisi vastustaa. Eläkeläisestä ei taas ole kuin kustannuksia. Ja mäkituvassa pitäisi tehdä lisää remonttia. Ja kaikenhan minä taas tuhlaisin. Ja ja ja.

Saatan jatkaa tätä juttua myöhemmin. Tyyliin "Mitä kaikkea tältä tontilta voin hyödyntää". Ja lopuksi osoite idolini Kaarina Davisin sivuille ja blogiin. 

http://www.kaarinadavis.com

 

1-IMGP2072.jpg

Ja menoksi.