1-20150630_203438.jpg

 

Vuonna seitkytviis olin kesätöissä Losossa, LSO:ssa, Lounais-Suomen Osuusteurastamossa. Helpotuksekseni pääsin töihin lähettämöön enkä makkaratehtaalle, jota erityisesti kammosin.

Herrat Helsingin herrat pitivät ETYKiä, mutta ihan kivaa oli Losossakin. Teimme kaksivuorotyötä. Aamuvuoroon menin kuudeksi. Kävelin Turun rautatieaseman lähistöltä toiselle puolelle kaupunkia Lemminkäisenkadulle ja tietysti takaisin myös. Osaksi tämän takia en varmaan lihonut tuona kesänä kuin neljä kiloa.

Iltavuorossa ei paljon vapaa-ajan ongelmia ollut. Muistaakseni mentiin yhdeksi töihin. En ole varma, milloin iltavuoro päättyi. Hyvin usein piti jäädä ylityöhön. Se oli haluttu juttu. Ylitöistä maksettiin paremmin, ja jonkun kellonlyömän jälkeen työnantaja maksoi taksikyydin kotiin. Juhannusta edeltävässä iltavuorossa oli helppoa: makkaraa, makkaraa ja makkaraa. Kolmeen asti aamuisin. Iltavuoron jälkeen oli vaikea saada unta. Aamulla vastaavasti nukkui pitkään niin, että aamukahvin jälkeen pitikin jo lähteä töihin.

Ylipäänsä tienasin tuona kesänä todella hyvin. Maksoin ansioistani suosiolla verot. Seuraavana vuonna sain verot takaisin, joten silloinkin oli kivaa.

Lähettämötyö oli työntekoa kylmässä, joten joka tunti oli muutama, seitsemän?, minuuttia elpymisaikaa, joka vietettiin elpymishuoneessa. Siellä tuli nopeasti kuuma, jos ei muuten, niin juttujen takia, jotka olivat paksuja ja rasvaisia. Kuten osuusteurastamoon tietysti sopiikin.

Saimme lähettämössä käteemme jostain kaupasta tulleen tilauslistan. Tuotteet kerättiin kärryyn, joka vietiin kassalle. Kassalla tuotteet punnittiin ja hinnoiteltiin. Sieltä ne lähtivät eteenpäin kauppoihin.

Pikkukauppaan saattoi lähteä yksi pötkö lauantaimakkaa, toinen gotleria ja pari pakettia meetvurstia ja vähän saunapalvikinkkua. Isoon kauppaan meni tietysti iso määrä tavaraa. Pian osasin heilauttaa vartaallisen lauantaimakkaraa laatikkoon niin, että pötköt asettuivat söpösti kertaheitolla paikoilleen. Joskus oli ongelmia. Kerran laatikollinen naudan sisäfilettä haisi hirvittävältä. Menin etsimään elpymishuoneesta rengin - rengeiksi sanottiin lähettämössä työskenteleviä miehiä - ja sanoin, että filee on nyt ihan liian  riippunutta ja  vie se äkkiä pois, se haisee kuin raato. Sain jotenkin rengin liikkeelle ja lähettämöön. Vei se lihan lopulta pois, mutisi kyllä vielä takaisin elpymishuoneeseen tultuaankin, että liha oli ihan hyvää ja minä vaan niuhotin.

Kerran minun piti toimittaa jonnekin laatikkokaupalla utareita. Työkaverit nauroivat koko loppukesän sitä, miten Liisa laittaa utareita ja aina välillä syöksyy yökkäillen elpymishuoneeseen ja sitten taas laittaa utareita ja sitten yökkäilee. Näen vieläkin edessäni ne utarelaatikot. Utareet lilluivat himmeässä maidonharmaassa nesteessä ja olivat itsekin harmaita, höhhöisiä. Niin oli muuten kateenkorvakin. Maksatkin olivat mielenkiintoisin. Opin nopeasti etsimään niistä onkalon - laskimo? valtimo? - johon saattoi työntää sormensa ja nostaa liukkaan elimen kärryihin.

Nyt vaikuttaa siltä, että jaan tämän tarinan kahtia. ETYK-kesästä riittää muistoja. Palataan.

1-20150707_093226%20%281%29.jpg

Kesätyöläinen lähdössä jonakin sunnuntai-iltana jonakin vuonna Turkuun mäkituvalta. Työt odottavat aamulla. Mutta joskus tulevaisuudessa olisi kesätyöläiselläkin kesäloma.