1-IMGP2521.jpg

 

 

Olisin halunnut kirjoittaa otsikoksi Huh kun helpotti, mutta on minulla aavistuksenomainen olo, että olen sen otsikon jo ainakin kertaalleen käyttänyt.

Kaksi ongelmaa kuitenkin ratkesi hetkessä ja hetki sitten. Ei sen puoleen. Lyhytterapia on jo saanut melkoisen aseman Suomenkin psyykkisessä hoitomaailmassa. Se onkin hieno asia; eivät kaikki halua vatvoa vaivojaan ja tympeitä ajatuksiaan vuosikausia, pari kertaa viikossa. Psykoterapeutille tämä perinteinen syväanalyysi tietysti on kannattavaa. Veronmaksajan otsa tässä pimenee, harva kai näitä terapioita itse maksaa. Ratkaisukeskeinen lyhyempi terapiamalli eteee kuitenkin, mille taputan käsiäni, suorastaan paukutan. Vanha patu Freud ei tykkää, mutta kehitys kehittyy.

Tähän päättyy tämän tutkielman teoreettinen osa, mennäänpä käytäntöön.

 

1-IMGP2513.jpg

Viikon luontokuva. Löydätkö peuran pyllyn ihanan?

 

Monta kertaa lyhytterapia on ollut minunkin elämäntietäni siloittamassa: viskellyt kivet pois, korjannut oksat, täyttänyt kuopat ja vielä synkässä myrsky-yössä valaissut tieni modernin psykologian valonheittimillä. Kauan sitten, melkein 30 vuotta sitten, minulla kuitenkin oli sellainen ongelma, että sen ratkaisemisessa tarvittiin kahden eri koulukunnan yhteistyö. Pääsiäinen lähestyi, mutta juhlien juhlaa varjosti jo etukäteen mielessäni se, että seurakuntamme pääkirkkoon, jota jotkut katedraaliksikin kutsuvat, oltiin raahaamassa tv-kameroita. Kammosin ja pelkäsin kaikkia kameroita, eniten kuitenkin tv-kameroita. Käännyin huolissani uskonsisareni Leenan puoleen ja avauduin tilanteestani. Leena on pitemmän psykoterapialinjan naisia ja totesikin välittömästi, että hänen terapiansa kestäisi 7 vuotta, ja nyt oltiin jo palmusunnuntaissa. Ei siis apua Leenan terapiasta. Mutta siellä kirkkokahveilla Leena tarttui käsipuoleeni ja lähti tarmokkaasti retuuttamaan minua kohti pöytää, jossa kirkkokuoro virkisti itseään. Leena sanoi, että nyt mennään Eeron vastaanotolle, Eero olisi lyhyemmän linjan miehiä. Eero siis lauloi kirkkokuorossa, ja kauniisti sekä komeasti lauloikin. Seisoin siinä hikisenä ja tuskaisena, kun Leena selvitti ongelmani Eerolle. Eero nosti katseensa kahvikupista, loi sen minuun ja sanoi: "Osta aurinkolasit." Sopertelin kiitokseni ja annoin Leenan johdattaa minut pois vastaanotolta, takaisin omien kahvikuppiemme luo. Tämän tapauksen jälkeen olen ollut vankka lyhytterapian kannattaja.

 

1-20150218_132910%20%281%29.jpg

Sisäleikkejä Turun kaupungissa.

 

Ongelmasta toiseen, palaan samalla lähemmäksi nykyaikaa. Tässä tapauksessa on ongelma ollut enemmänkin muilla. Siis jotkut lähimmäiseni ovat pohtineet, osaanko sulkea uuninpellit oikeaan aikaan. Jos ne sulkee liian myöhään, menee lämpö harakoille ja kissa palelee. Jos ne sulkee liian aikaisin, sekä akka että kissa pysyvät kyllä jonkin aikaa lämpiminä, mutta elon polun saattaa katkaista inhimillisesti ja eläimellisesti katsoen liian aikaisin hajuton ja mauton myrkkykaasu nimeltä hiilimonoksidi eli kansanomaisesti sanottuna häkä.

 

1-20151019_202047.jpg

Sisäleikkejä Mäkituvassa. Paperikassi on must.

 

Muistattehan ne pikkutiput, joita kaivosmiehet muinoin veivät häkeissä mukanaan kaivoskäytäviin? Kun linnut alkoivat kupsahdella kuolleina pikkuorsiltaan, tiesivät miehetkin, että nyt on lähdettävä ja mieluummin äkkiä. Ympärillä on myrkyllisiä kaasuja tai happi on loppumassa. Sen aikaisia häkämittareita siis, lintuparat. Uskon, että Inkerikin murehtii niiden kohtaloa: niin monta hukkaanmennyttä tipuliininelämää.

Mietin tätä kotoista mahdollista häkäongelmaamme. Tajusin, että suuremmassa vaarassa kuin minä olisi rakas elämäntoverini Inkari. Se on kolmikiloinen pieni kissa ja minä painan monikymmenkertaisesti enemmän. Jos häkä syöksyy yöllä salakavalasti uunista kimppuumme nukkuessamme luottavaisina sängyssämme, se saattaisi temmata lopullisesti mukaansa Inkun, kun minä taas heräisin aamulla päänsäryn ja todella mittavan ongelman kanssa, josta ei lyhyellä terapiajaksolla selvittäisi. En minä tiedä, meneekö se näin, mutta mahdollisuuskin saa hikiseksi. Niinpä minun olikin helppoa ostaa häkämittari, varsinkin kun se oli tarjouksessa (22,90 e) Hong Kongissa.

 

1-IMGP2522.jpg

Tässä se nyt on.

 

Kaksi kertaa 000-lukema on lähtenyt nousuun. 050 päräyttää hälytyksen, 500 taitaa olla jo aika kohtalokas lukema. Olen saanut pellit ja ikkunan auki toistaiseksi ennen, kuin mittari on alkanut ulista. Nyt minulla on siis uusi mittari seurattavana, ja minähän tykkään mittareista kovasti, niin kuin olen ennenkin kertonut.

Nyt aion paljastaa taas uuden puolen laajakirjoisesta tyhmyydestäni, terapiahengessä. Lähtökohtana on se, että minähän otan kaiken sananmukaisesti, vähän kuin Saga Sillassa. Koko elämäni ajan minulle on tolkutettu, että häkä on hajutonta. Niinpä sitten olen ajatellut, että jahah, tuntuu voimakas savun haju, mutta ei se mitään. Ei se ole vaarallista, häkä on, mutta se ei haise. Häpeän puna kohoaa poskilleni tätä kirjoittaessani. On kuitenkin totta, että vasta pari viikkoa sitten tajusin, että kun tulee savua sisään, siinä savussa on mukana myös häkää. Voi elämän kevät!

 

1-20150919_201007%280%29.jpg

Sipulin kasvattajasta sipulin käsittelijäksi. Ja syöjäksi.

 

Rupesin kirjoittamaan tätä tekstiä innoittuneena siitä, että kaksi mittavaa asiaa elämässäni sai selityksensä nopeasti ja tarkasti, vain muutaman rivin iltapäivälehden nettiversiota lukemalla. Siis se on kynsilakan syytä, että olen lihava ja lapseton. Kunnia tiedemiehille. Kunnia iltapäivälehdille.

 

1-20151020_211148.jpg