1-20151112_181252.jpg

 

Kissani Inkeri osaa olla ärsyttävä. Raivostunut en ole ollut sille koskaan. Ei kannata. Vastaus olisi paljonpuhuva katse: mitä välii! Kissaa ei voisi vähemmän kiinnostaa minun mielentilani. Ärsytyksen voin paremmin kätkeäkin. Parin minuutin kuluttua kuitenkin lässytän sille taas entiseen tapaa.

 

1-20151112_182710.jpg

 

Seuraava teksti sisältää niin sanottua tuotesijoittelua.

Alusta asti olen raahannut mirrille murkinaa Mustista ja Mirristä. Yllättävää kyllä, pikkukulta ei ole näistä eväistä mainittavammin innostunut. Märkäruoka ei ole kiinnostanut ollenkaan, raksut kyllä, kunhan olen muistanut vaihdella tuhkatiheään merkkiä.

Vihdoin löysin K-kaupasta märkäruoan, josta katti alentui nuolemaan soosit, reippaimpina ulkoilupäivinä se saattoi jopa syödä pienen osan sattumistakin. Pirkka-ruokaa, jonka ei luulisi kiinnostavan niin elitististä olentoa kuin Inkeri. Tosin sekin ruoka on mielestäni aika kallista, yli 90 senttiä purkki. Olen ollut valmis sen kuitenkin pulittamaan, ainahan Kultapulta tarvitsee parasta.

 

1-20151111_173237.jpg

 

Viime kesän pyörteissä kävi kerran niin, että raksut olivat vähissä. Turvauduin hätäpäissäni Paraisilla K-Supermarket Reimarin runsaisiin valikoimiin. Nappasin hyllyltä pikkupaketin Latzia. Varmaan arvaattekin jo. Inkuralla suorastaan syöksyi ruokakupilleen ja narskutteli Latzit elimistönsä hyödynnettäväksi tuossa tuokiossa. Siitä lähtien kaikkien hienojen murkinapurkkien ja -pussien seassa on pahvipurkki halpismuona Latzia. Ja kaikkein hirvittävintä tällaisen asiaansa vihkiytyneen kissanaisen mielestä on se, että nimen omaan Latz-purkki on se, joka vaihtuu säännöllisesti. Inkurallapullalla on kolme kuivaruokakuppia, joissa kaikissa on eri laatua. Kaikki tyhjenevätkin aikanaan, mutta se yksi kuppi tyhjenee useimmin...

 

 

1-20151031_174407-2.jpg

 

Syksyllä kävi Mäkituvassa Anne, joka tietää yhtä ja toista kissoista. Hän toi Inkelle runsaat tuliaiset. Mukana oli sellaistakin merkkiä Sheba. Koskaan en ollut, en tiedä miksi, ostanut Inksulle tätä merkkiä. Rupesin tämän jälkeen silmäilemään marketissa näitä hyllyjä. Lisäksi kaikki kaksi kauppaketjua myyvät Shebaa. Minähän olen osuuskauppaväkeä, olen jopa asiakasomistaja, ettäs tiedätte. Inkelin vuoksi olen joutunut vaihtamaan K-kauppoihin, koska Pirkkaa ei Prismoissa myydä. Niin että kyllä yksi pieni kissa voi ohjata rahavirtojen kulkua miten tahtoo.

 

 

1-20151112_182654.jpg

 

Anteeksi. Itseohjauduin sivupoluille. Siis. Sheba-valikoimista tarttui mukaani metallipurkki, pieni, jossa oli kyllä kannessa, semmoisessa ohuessa metallisessa repäistävässä tekstiä, joka tosin oli niin pientä, että minä en vahvoilla lukulaseillani pysty sitä lukemaan. Sattuman sanelema juttu oli se, että otin mukaani, tosin kassan kautta, purkin, jossa oli erilaista merenväkeä. Rillarallapulla ihastui oitis. Katti söi lautasensa tyhjäksi. Kuvitelkaa!

 

1-20151120_104805.jpg

 

No, kun en saa tekstistä selvää, sattui viime viikolla mukaani purkki, missä ei ollutkaan mereneläviä. Ulkonäöstä päätellen kanaa. Ei kiinnostanut. Siihen jäi.

Ja sitten se, mikä ärsytti. Tämä Sheba on vielä kalliimpaa kuin se Pirkka. Tällä viikolla kävi näin, että uusi herkkuruoka jäi syömättä, liemet Hänen Korkeutensa suostui sentään latkimaan. Ajattelin, että nyt se siis kyllästyi tähänkin. Sitten tuli mieleeni ajatus, jota olin kyllä ennenkin epäillyt. Suoritin kokeita ja päädyin seuraavaan: Inkerilla vaatii, että märkäruoka tarjotaan hänelle lautasella. Vaikka olisi kuinka ihana kalliilla rahalla ostettu kissankuppi, siitä syödään murot. 

Tiivistän vielä: Se halvatun katti kärsii mieluummin nälkää kuin syö ruokansa omasta mielestään väärästä kupista. Ja sitten puhutaan siitä, että nykynuoriso, tarkoitan ihmisnuoriso, on turmeltunutta ja kranttua. Eivät tiedä valittajat mitään kissoista. Pah!

 

1-20151028_173744.jpg