1-IMGP1941.jpg

 

Ajauduinpa mielessäni vertaamaan kahta juhlaa, jotka ovat aika kaukana toisistaan, vaikka niitä joka vuosi vietetäänkin. Miten joulu ja juhannus poikkeavat toisistaan eläimellisesti ajatellen?

Aikoinaan K-kaupan Väiski julisti televisiossa, että K-kaupan kinkku on joulupöydän kunkku ja  Juice Leskinen lauloi siasta. Kansakoulun joulujuhlista asti on ties mitä metsän väkeä vilistellyt joulunurkissa tonttujen ohella. On ollut hiiriä, possuja, pupuja, karhukin. Ja kaikki varsin paratiisillisessa ympäristössä: Karhu ei ole pupuja hotkaissut suuhunsa, vaikka onkin herätetty keskeltä talviuniaan leikkimään piirileikkiä. Varpuset ovat melskanneet lyhteessä, jonka pieni piltti on niille asetellut jouluevääksi. Talliin ja navettaan on viety joulueineet, ja ihmiset ovat kerrankin saaneet syödä yöllä.

Mäkitupaan oli tulossa juhannusvieraaksi koira, keeshond Lilo. Tapasimme Inkerin kanssa Lilon eka kertaa. Hunttu osoittautui valloittavaksi ja iloiseksi luonteeltaan. Tarjoilun suhteen se ei ollut ollenkaan yhtä nirso tapaus kuin Inkeri. Kaikki muu painui alas varsin sukkelaan paitsi lehtisalaatti. Salaatinlehdistä se nuoli ainoastaan öljyt päältä. Tarjosin sille Inkerin varastoista kissanruokaakin, joka kelpasi oikein hyvin. Toivottavasti Lilo ei nyt muutu kissaksi, kun se söi kissanruokaa.

Lilo tuli reippaasti mukaan pelaamaan Aliasta juhannusaattona. Inkeri oli paljon varautuneempi. Olenkohan epäonnistunut sen sosiaalistumiskasvatuksessa?

 

1-IMGP1908.jpg

Inkeri pelaa Aliasta.

 

1-IMGP1913.jpg

Lilo pelaa Aliasta. Mukana myös inhimillisen juhannusvieraan korva.

 

Lilo osallistui juhannusruokienkin valmistamiseen riemurinnoin. Siitä on kuva ihan ylinnä. Lilo oli verraton apuri; Lilon asumassa taloudessa ei taatusti ole epäsiistiä. Jos lihapulla vierähti juhannusilon keskellä lattialle, Lilo siivosi sen pois lattialta varmasti ja nopeasti. Saunassa Lilo ei käynyt, mutta uimassa kylläkin. 

 

Mutta missä olikaan Inkeri kaiken tämän koiraenergian myrskytessä ympärillä? Esimerkiksi aidalla:

1-IMGP1929.jpg

 

Kyllä silkkiturkkimaatiaiskissakin osaa muuttua komeaksi ja tuuheaturkkiseksi pedoksi, kunhan vaan motivaatiota löytyy. Juhannusaaton aikana löytyi. Juhannuspäivä oli yhtä kaatosadetta. Sitten tein vakavan virheen. Olin huomaavinani Inkun nenänpielessä punkin. Kahmaisin kissan syliini, jotta punkin saisi heti alkuvaiheessa pois. Mutta Inkeriäpä ei niin vaan kaappailla. Se taisteli itsensä vapauteen. Vielä se tuli parikolme kertaa sisälle, mutta joutui paniikkiin, jos ovi tai ikkuna ei ollut auki. Sitten se hävisi kokonaan. Sadekin loppui aikanaan, mutta Inkkua ei kuulunut. Vasta kymmenen maissa illalla se näyttäytyi. Puolen yön maissa se tuli sisällekin. Ensin se olisi tahtonut uudelleen ulos, mutta rauhoittui aikanaan.

 

1-IMGP1973.jpg

Hämähäkki, juhannuseläin sekin, virittelee verkkojaan muiden pään menoksi. Ja kun on taitava suunnittelutyö takana, ei vie vesikään seittiä mennessään.

 

Tänään Lilo huristeli autolla tiehensä. Lähtömelskeiden aikana Inkeri oli vetäytynyt terassin alle, siellä se varmaan eilisen päivänkin vietti. Inkeri tuli esiin ja sitten näimme jonkun elukan portin takana. Luulin, että Lilo oli päättänyt tulla takaisin, mutta se olikin pupu. Vaikuttavan kokoinen otus, en tiedä tarkkaan, mitä lajia, mutta pupujen heimoon kuuluva. Siis juhannuksen aikaankin on pupuja liikkeellä.

Eilen näin oravankin. Lintuja tuossa pihalla näkyi muutamia. Viikon verran olen seurannut myös iltapäivälehtien kirjoittelua. Palstamillimetrien perusteella voi sanoa, että juhannuksen seuratuimmat eläimet ovat hyttynen ja punkki. Hyttysiä oli mäkituvan puskissakin, mutta aika maltillisesti, sanoisin. Ja jokaisen tsiljoonan ruohonkorren päässä verrytteli leukojaan punkki, valmiina heittäytymään ohi kulkevan selkärankaisen kimppuun. Lilo-parkakin joutui uhriksi.

Ja olinpa unohtaa. Myös pikkupörrinkäiset (epätarkka zoologinen termi tämäkin) olivat ahkeria. Äidin komea rodo on komistunut entisestään, ja mikä humina sen ympärillä! Kimalaisilla on pesä mäkituvan alustassa, ja nämä juhannuseläimet eivät juhli, vaan paiskivat pitkää päivää. Jouluun on enää puoli vuotta, ja silloin juhlivat ne, joilla on pesä, henki tallella ja herkkuja ympärillä.

1-IMGP1897.jpg