1-IMGP2161.jpg

 

Kurkkumaa on karmeassa kunnossa. Niin on kahvinkeitinkin.

Päätin ottaa kärkihankkeekseni kasvimaatouhuissa tänä vuonna kurkun. Avomaankurkun siis. Kurkku maistuu aina. Tuoreena, keitossa, suolattuna, mausteliemessä ja niin edelleen.

Kurkunsiemenpussi oli hukassa, niin kuin täällä aikoinaan valittelin. Ryntäsin ostamaan uuden pussin, ja niin kuin tällaisessa tapauksessa aina käy, sen jälkeen kadonnut pussi löytyi välittömästi. Mutta ei hätää! Yhä enemmän kurkkuja! Yhä enemmän kurkkusäilykkeitä talveksi! Voisikohan kurkkua kuivata? Ylimääräiset kurkut voisin myydäkin. Tänne voisi tulla thaimaalaisia kurkunpoimijoita. Osan voisin myydä itsepoimijoille. Rahaa tulisi sisään ovista ja ikkunoista. Niillä rahoilla voisin pestata Pontus Jansénin remontoimaan yläkerran, ja sukulaispojat olisivat onnellisia, kun saisivat viedä sinne morsiamiaan, toivottavasti sentään vain yhden kerrallaan per pää.

 

1-IMGP2204.jpg1-IMGP2201.jpg

Kurkkumaa.

 

Muttamutta. Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Nyt kävi näin, että ne pahuksen kurkut eivät itäneet. Eivät itäneet, vaikka uhrasin niille parhaan osan kasvimaasta. Olisin ymmärtänyt istuttaa siihenkin perunaa ja sipulia, joka muuten nauttii näistä keleistä.

 

1-IMGP2204.jpg

Parhaat kurkuntaimet 14.7.2015

 

Toiseksi eniten uhrasin kurpitsoille. Ostin taimet kalliilla rahalla. Mitään ei tule. Jossain vaiheessa joku yritteliäämpi kurpitsa innostui kukkimaankin, mutta sinne mätänevät kurpitsanalut.

Porkkanat ovat itäneet erittäin epätasaisesti. Punajuurta ei näy missään. 

Ai että kun kiukuttaa.

1-IMGP2190.jpg

Kurjenkellot iltahämärässä.

 

Jotta tämä ei nyt menisi pelkäksi valitteluksi, mistä meitä maanviljelijöitä epäoikeudenmukaisesti usein syytetään, jotakin positiivistakin on ilmassa. 

Hämmästyin ja ihastuin, kun tänään löysin ukon tulikukan vanan. Olisikohan 15 vuotta siitä, ainakin äitini oli vielä silloin iskussa, kun kylvin ukon tulikukkaa. Se ilmestyi muutamana vuotena kukkimaan sen jälkeenkin. Sitten se hävisi ja unohdin koko plantun. Ja nyt se puskee taas ylös, vähän eri paikasta kuin ennen, mutta aika terhakkana. Aavistus keltaista näkyy jo, kohta kukitaan!

1-IMGP2222.jpg

Ja ukon tulikukka sanoi, että täältä tullaan, elämä!

 

Neljästä viiniköynnöksen taimesta kaksi on elossa. Vielä ne ovat vähäisiä, mutta paremmassa kunnossa kuin viime kesänä. Oliskohan siitä kolme vuotta, kun ne kärsivät ja puolet siis kuoli kovapakkasisena maaliskuuna, kun olin jättänyt ne talveksi ilman suojaa. Syy ja seuraus.

Kärhö, jonka taimen ostin ja joka "kuoli" viime kesänä, on sittenkin elossa, vaikkakin äärimmäisen hauraana.

Viime kesänä kylvämäni unikot ovat kylväytyneet ja kukkivat tänäkin kesänä.

Kissa käy kotona nukkumassa, syömässä ja harjauttamassa itsensä. Joskus se syö enemmän, joskus vähemmän. Siitä sitten enemmän joskus toiste.

1-IMGP2157.jpg

Kissa perimmäisten asioiden äärellä.

 

Niin ja se kahvinkeitin. Erehdyin katselemaan sitä tänä aamuna vähän tarkemmin ja silmälasit päässä. Pitää googlettaa siitä etikan ja veden suhteesta. Hmmm.

1-IMGP2223.jpg