Päivä alkoi reippaasti, ystävä soitti. Sanoin hänelle ohimennen, tiedättehän miten, että olenpa tässä ryhtynyt bloggaamaan. Ystävä vastasi, tapansa mukaan salamannopeasti, että joo, on hänkin ruvennut plokkaamaan, omenoita.

Että silleen. Otti sentään vastaan Kissa-akan blogiosoitteen, ei tarvinnut edes painostaa kuin ihan vähän.

Inkeri ei olisi halunnut herätä aamulla millään. Aina välillä se pitkään ja hartaasti huolsi turkkiaan, niin pontevasti, että varmasti pysyin hereillä. Sitten se nukahti taas. Välillä piti narskuttaa aamupalaa, rapisutella vessassa, sitten taas huolehtia ulkoasusta, nukahtaa ja niin edelleen.

Mutta ei juokse leipä eikä hiiri laiskan suuhun. Molempien, akan ja kissan, piti nousta askareilleen. Vaikka ei juokse leipä, juoksevat polttopuut sisälle tupaan, kun akka niitä juoksuttaa. Sitä ennen ne täytyy kuitenkin sahata. Kun taas sähkösahan teräketjuöljysäiliön korkki menee rikki, ei voi sahata, ja hyvät neuvot ovat kalliita. Neuvoja taas saa ystäviltä. Ystävän saa kiinni puhelimella.

Olin jo edestakaisin juoksemalla ja kokeilemalla selvittänyt, että ainoa korkki mäkituvassa, joka sille nimenomaiselle paikalle sopii, on calvados-pullon luonnonkorkki. Se tekee kuitenkin säiliöstä täysin ilmatiiviin. Kun öljy vähenee niin korkki jumiutuu. Entäpä jos en kurki säiliötä tarpeeksi usein ja lisää öljyä ja ilmaa ja... Räjähtääkö saha? Meneekö se vaan siististi rikki? MItä maksaa uusi saha? Korvaako vakuutus? Missä on pokasaha? Miksi ikinä lähdin leikkimään tekniikalla, jota en hallitse?

Saha-asiantuntijaystävä siellä puhelimen toisessa päässä suhtautui ongelmaan kunnioitettavalla vakavuudella. Hän ehdotti, että tiheäpiikkisellä rautasahalla tai terävällä veitsellä voi tehdä korkin reunoihin viilloksia, joita pitkin ilma pääsee kulkemaan. Heti helpotti, kun ilmeni, ettei saha sittenkään räjähtäisi, ehkä, vaan saisimme edelleen nauttia sahattujen puiden tuottamasta lämpöenergiasta.

Liiteristä löytyi kuin löytyikin isän vanha rautasaha. Ai että, kuinka näppärästi sillä pystyi tekemään kellosepäntarkkaa työtä. Viiltoja syntyi korkin pieleen, kaikkiaan neljä. Korkista tuli vallan mainio.

Pari ongelmaa kuitenkin jäi. Tänäänkään en ehdi sahaamaan, koska jokin on anastanut valon täältä Pohjan periltä, eikä tuo todennäköisesti takaisin kuin joskus helmikuussa. Ja se toinen juttu. Nyt ei calvados-pullossa ole korkkia.