1-IMGP2081.jpg

Maailman ensimmäinen Kirjalansaaren Eino Leino -symposiumi järjestettiin 1.-2. heinäkuuta 2015. Puitteet tälle keskikesän laulajan kunniaksi järjestetylle tapahtumalle olivat loistavat. Päivän pojan juhlaa kunnioitti läsnäolollaan kesän ensimmäinen hellepäivä.

Kulttuurin juhlapäivän aloitti tutustumisretki Paraisten kulttuurinähtävyyksiin. Symposiumiväelle oli järjestetty kuljetus Paraisten Malmilta Kirjalan saareen.

 

1-IMGP2077.jpg

Järjestelytoimikunnan puolesta juhlaväen toivotti muutamalla koruttomalla sanalla tervetulleeksi Lispe. Lispe tähdensi aloituspuheenvuorossaan Eino Leinon asemaa suomalaisten sielunmaisemassa. Hieman liikuttuneina symposiumin osaanottajat kohottivat raparperijuomamaljan Eino Leinon, tapahtuman ja itsensä kunniaksi.

Hienoinen jännitys oli vallannut juhlaväen. Vaimean puheensorinan saattamana siirryttiin ulos juhlapaikalle. Odotusta oli ilmassa: millaiseksi osoittautuisi tämä kokoontuminen, jota nämä runoa rakastavat henkilöt olivat pitkään ja hartaasti odottaneet?

Järjestelytoimikunta oli vaivojaan säästämättä koonnut mittavan näyttelyn Eino Leino -aiheisesta kirjallisuudesta. Hyväksyvästi murahdellen vieraat tutustuivat esillepanoon. 

 

1-IMGP2087.jpg

Varsinaisen ohjelman aloitti Lispe lukemalla Mestarin 18-vuotiaana julkaistusta esikoiskokoelmasta runon Yli metsän koitti jo päivän koi. Hieman vielä vapisi Lispen ääni jännityksestä. Välittömästi tämän runoalkupalan jälkeen seurasi Lispen esitys Eino Leinon elämästä ja runoudesta. Lispe keskittyi Eino Leinon naissuhteisiin. Siinä riittikin materiaalia! Jos olisi Seiska ilmestynyt jo tämän miehen elinaikana.... Naurahdellen ja toisiaan hyväksyvästi vilkuillen kuultiin Pentti Saarikosken analyysi Eino Leinon ensimmäisestä kirjeestä Aino Kallakselle. Niin kuin tämä toinen suuri runoilija sen ilmaisi: Tällä kirjeellä Eino sai Ainon rakastumaan itseensä. Samoja keinoja ovat myöhemmätkin sanan taitajat käyttäneet ja saavuttaneet päämääränsä. Mikään ei välttämättä muutu!

 

1-IMGP2096.jpg

Sitten kuultiin Santun esitys Eino Leinon runouden suhteesta Santun lapsuudenkodin maisemiin. Huomattiin, että maantieteellinen ja ajallinen eroavaisuus eivät merkitse mitään, kun on kysymyksessä runon tunnelma ja runon kuvat.

Nyt oltiin jo syvällä runoudessa ja runoilijan elämässä. Ipa jatkoi lukemalla muutamia runoja, jotka ovat erityisesti koskettaneet häntä. Keskustelu virisi vilkkaana ja täytti syvenevän ja tihenevän illan. Väliajoilla kuunneltiin Vesa-Matti Loirin tulkintoja illan päähenkilön runoista. Vähän nolostuneina havahduttiin kiivaasta tulkintakeskustelusta Nauravasta kulkurista, kun joku tajusi, että eihän mainittu runoelma ole valahtanut Leinon kynästä.

Saunan piipusta alkoi kohota savu kuin muistumana Einon Vienan-matkoista, kun lauantai-illan kylyt olivat lämpenemässä.  

Ennen saunanlauteita käytiin uimassa. Voi kuinka kirpaisi  kylmä vesi symposiumin osanottajien kuumentunutta ihoa! Saunan lämmöstä siirryttiin viettämään juhlaillan toista osaa. Ipa, Santtu ja Lispe suorastaan kilpailivat siitä, kuka saisi lukea seuraavan koskettavan runon. Keskustelu ryöppysi valtoimenaan. Ihmeteltiin nuoren Einon varhaiskypsyyttä. Kolmivuotiaana hän oppi lukemaan. Entä miten pitkään Anna-äiti imettikään tätä nuorimmaistaan?

 

1-IMGP2114.jpg

Mittavan kulttuuriannin jälkeen alkoi ruumis vaatia osaansa. Ipa toimi grillimestarina, ja kohta hehkui mahtava hiillos pimenevässä illassa. Yölinnun ääni kaikui korvissa, kun kihisevän kuumat grilliherkut odottivat lautasilla. Keskenään vilkkaasti keskustelevat runon rakastajat siirtyivät levolle. Koittavaa aamua odotettiin innolla!

 

1-IMGP2116.jpg

Seuraava päivä oli omistettu ryhmätyöskentelylle. Voi kuinka kaikui nauru, kun yhteisvoimin helkytettiin runoa Leinon tapaan. Riimit löytyivät kuin itsestään meren ja maan kohtauspaikassa. Santtu suorastaan juoksi aaltoihin. Siinäpä nähtiin selvä muistuma Merenkylpijä-neidoista! 

Ryhmätyöskentelyä jatkettiin vapaissa puitteissa koko armas päivä. Kissa istui reviirinsä rajalla ja tuijotti epäluuloisena runon ystäviä. Seuraavaksi pitää ehdottomasti ottaa mukaan tutkimus Eino Leinon suhteesta kissoihin, päätti Lispe mielessään. Kovasti harmitti luontokappaleen unohtuminen ohjelmansuunnittelussa.

 

1-IMGP2109.jpg

Mutta kaikki hyvä loppuu kerta. Illansuussa saapui paikalle ajoneuvo, jonka kyydissä Eino Leinon ihailijat lähtivät pois näiltä tutuiksi käyneiltä tanhuvilta. Monesta asioista oltiin symposiumin aikana yhtä mieltä, ehkä enin tästä: symposiumiperinnettä on jatkettava. Perinnehän alkoi viisi vuotta sitten Tommy Taberman -symposiumilla.

Symposiumin toisen päivän kohokohta koettiin, kun katseltiin edellisen illan kuvia. Yhteen kuvaan oli tallentunut Eino Leinon aura. Varmoja oli oltu, että suuri runoilija on tapahtumassa läsnä. Nyt se oli todistettukin.

Symposiumiväki erosi toisistaan kiitollisin mieliin. Oli vietetty juhlaa ja saatu eväitä arkeen. 

Toivottavasti tapaamme pian uudelleen!

 

1-IMGP2101-002.jpg