1-IMGP1467.jpg

 

Olipa kerran akalla ystävä, joka oli latinakoulun kasvatti. Ollaksemme täsmällisiä, niin kuin tuo ystävä aina oli, hän oli tamperelaisen latinakoulun kasvatti. Lopulta hän ei enää ollut akan ystävä, koska hän löysi uuden ystävän. Tuo uusi ystävä saattoi olla myös latinakoulun kasvatti, mene tiedä. Koska akka on lukenut koulussa pitkän saksan, on selvää, että kommunikaatiovaikeuksia siitä seuraa latinakoulun kasvatin kanssa.

Mutta lienen jo tarpeeksi pyörinyt tällä erää ystävyyden mysteerion parissa, ja on aika palata tähän päivään ja normaaliin erakkoelämäämme. Tuo latinalainen ystäväni tapasi hyvällä tuulella ollessaan mietiskellä ääneen latinankielisiä sananparsia. Sellaisesta valitsin esimerkin tuohon otsikkoon: luonnollisissa asioissa ei ole mitään hävettävää.

Meitä on moneksi. Toiset ovat herkempiä kuin toiset näiden luonnollisten asioiden kanssa. Pian kolmen vuoden kokemuksella voin todeta, että esimerkiksi kissojen ja ihmisten käsitykset luonnollisista asioista poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi akka ja kissa suhtautuvat ruokaansa aika eri tavalla. Akka on oppinut jo varhaislapsuudessaan, ettei vaikkapa leipää saa heittää lattialle. Niinpä se näytelmä, johon kissa riehaantuu  pyydystämänsä hiiren kanssa, saa akan nieleskelemään. Toistaiseksi akalla ei ole ollut vaikeuksia tulla toimeen kissan aineenvaihdunnan tulosten kanssa. Sen sijaan on akka nyt  vaikeuksissa inhimillisen aineenvaihdunnan tulosten kanssa.

Tässä vaiheessa ne, jotka ovat herkkiä sieluja, voivat siirtyä johonkin muuhun toimintaan kuin tämän blogin lukemiseen. Musiikin kuuntelu  kannattaa aina. Jos on oikein herkkä, voi kuunnella sanattomia lauluja. Runot ja valikoiva romaanien lukeminen on myös suositeltavaa. Pitäisin rajana 1950-lukua; sitä tuoreempaa kirjallisuutta voi suositella vain epäröiden. Kuvataidetta ei pidä myöskään unohtaa. Ja lopuksi: sopiva kissablogi ei ole myöskään hassumpi ajatus.

Minä lähdin tänään kaupoille. Tarkoituksena siis oli yrittää ongelmanratkaisua hyödykkeitä hankkimalla. Jotain ostinkin.

 

1-IMGP1440.jpg

Ajattelin, että olen orvokkimielentilassa. Siinä en olekaan ollut vuosiin. Perunaa ja sipulia, porkkanaa ja punajuurta: semmoisia tarvitaan aina.

 

Kun siinä kannoin tavaroita autosta, tuli paikalle kissani Inkeri.

1-IMGP1445.jpg

Kiva on kissa jaloissa pyörimässä. Toppahousuihin eivät tartu edes karvat.

 

On ilo seurata kissan varsin reipasta liikkumista, kun se pääsee ulos kotipihalle ankean talven jälkeen:

1-IMGP1448.jpg

Välillä Inkku tulee tervehtimään:

1-IMGP1456.jpg

Ja sitten se järjestää näytöksen, joka vielä viime kesänäkin sai sydämeni läpättämään. Nyt tiedän, että Inkku hoitaa tilanteen hienosti:

1-IMGP1459.jpg

Melkoiset kynnet takatassuissa!

1-IMGP1464.jpg

Näin siirrytään ulkovalon päälle.

1-IMGP1465.jpg

Tutustutaan tilanteeseen...

1-IMGP1466.jpg

Ollaan tilanteen herroja....

1-IMGP1469.jpg

Ja hallittu alastulo!

Minä ihailin kissani liikkumista, ja alkoi unohtua se ongelma, joka liittyy tähän:

1-IMGP1446.jpg

Sen on nokkela lukija jo päätellytkin. Ongelma ei  ole se, mitä voisi olettaa kuvan perusteella. En pelkää, että huusi kaatuu selälleen. Ongelmanratkaisuksi hankin tällaista:

1-IMGP1443.jpg

Enpä nyt kuitenkaan viitsi pääparkaani ongelmilla tämän enempää tällä haavaa vaivata. Uunissa palaa iloinen valkea, ja perunat kiehuvat. Inkku lähti iltaretkelleen. Kun olen syönyt, menen peittämään puut. Ovat mokomat säätieteilijät lupailleet sadetta. Kun sateet ovat ohi, palaan  astialle ja yritän taas selvitellä asioita, joissa ei ole mitään hävettävää.

Festina lente.