IMGP1539.jpg

Mäkituvan mustikka kukkii. Sitä on noin 40 * 40 senttimetriä.

 

Nyt sataa. Olihan tuossa jo pari poutapäivääkin. Jonkin verran käänsin maata. Tänä aamuna lähdin perunanistutukseen, Inkku loikki iloisena edellä. Sitten alkoi sataa, mutta tärkein on nyt tehty: pyhät perunat ovat maassa.

IMGP1542.jpg

Punainen viinimarja kukkii.

 

Maanantait ovatkin hyviä työpäiviä. Viikko sitten paiskin töitä stahanovilaisittain. Meillä kyllä sanotaan nortorppalaisittain. Viikko sitten sunnuntaina tankkasin huolellisesti hiilihydraatteja, ja tosiaan, se kannatti. Yhden valmiiksi tekeytyneen kompostin kärräsin kasvimaalle, toisen tyhjensin ja kärräsin toiseen paikkaan. Ennen kaikkea tyhjensin yhden kompostin, joka oli aiheuttanut minulle harmaita hiuksia jo pari viikkoa. Siitä olen täälläkin jo verhotusti puhunut. Yksi komposti on vielä valmiina, ymmärtääkseni. Jos saan vielä päähäni ruveta suurisuuntaiseen kurpitsanviljelyyn tänäkin kesänä, sitäkin  tarvitaan. Tämä kevät on ollut sellaista aikaa, että taimiviljely on jäänyt. Samoin tuo kesäkukkapuoli on hunningolla. Ajattelen ostaa kurpitsantaimet. Maltillisuus pitää toki säilyttää. Jos kesästä tulee samanlainen kuin tämä kevät on ollut, ei kurpitsasatoa juuri kannata toivoa. Auringonpaiste, helle ja ukkoskuuroja joka neljäs päivä on ideaali-ilmasto kurpitsalle.

IMGP1546.jpg

Inkeri huiputtui sisälle.

 

Pelästyin pari iltaa sitten kovin, kun nelijalkainen ystäväni oli sairaanoloinen. Nyt se on piristynyt, mutta vahdin sitä kuin haukka. Ja kun lintutieteeseen päästiin, niin yksi havainto viime yöltä: lehtopöllö uilotti naapurin metsässä. Siinä on sitten hyvä tunnelmanluoja, jos kauhu kiinnostaa. Kun ensimmäisen kerran kuulin sen rääkäisyn, nousi tukka pystyyn. Samassa metsässä asustava korppipariskunta on pysynyt poissa silmistä, niiden ääni kuuluu joskus. Räkätit ajavat rutinoituneesti pois liian lähelle tunkevat varikset. Luonnonilmiöiden seuraaminen on kyllä jäänyt vähälle, kun on vaan satanut, ja vintissä on satoja kirjoja, joita en ole vähään aikaan lukenut. Seuraan kateellisena mutta kunnioittaen loimaalaisen luonnonystävän Antin kuvia ja postauksia Facebookissa.

IMGP1549.jpg

Jalokiurunkannus kukkii.

 

Meillä on täällä mäkituvassa muun muassa sellainen ongelma, että kellarin sisäovi on mätä. Kellari itsessään on erinomainen; siellä eivät perunat ole koskaan paleltuneet. Mutta se ovi. Tähän asti olen ja olemme uskollisesti viljelleet vuosikymmeniä samoja perunalaatuja. Niiden lajiketta emme tiedä, nimet ovat muotoutuneet tarkoituksenmukaisuusperiaatteella. On ollut Punainen, joka on kotoisin äidin kotipaikalta Perniöstä, sieltä Nortorpasta. Sitten on toinen Punainen, joka on läikikäs: punaista ja valkoista sekaisin. Sitä ruvettiin sanomaan Mattilan Oskarin perunaksi, kotitilansa mukaan. Ja kyllä, Karita Mattila on samaa sukua. Ei siis perunan kanssa, vaan Mattilan Oskarin, hyvä laulaja hänkin. Ja vielä on Nikulan Oskarin peruna, joka on kotoisin tältä kylältä, aikanaan siemeneksi Anderssonin Tuttelta (Totte?) ostettu. Nikulan Oskari oli taas minun isäni, jonka toinen nimi oli Oskar, mutta enoni sanoi häntä usein Oskariksi. Perunan nimeen Nikulan Oskari päätyi siksi, että se sopi hyvin Mattilan Oskarin pariksi, ja Nikulan Oskari tykkäsi tästä perunasta. Tämähän on todella selkeä järjestelmä. On ollut vuosien kuluessa muitakin perunalaatuja: Siikliä, Parimaa, Timoa ja ties mitä uudenaikaista kotkotusta. Mainitsen vielä, että enoni kehtasi kerran väittää, että se Nortorpan Punainen on rehuperunaa. Loukkaannuimme äidin kanssa sydänjuuriamme myöten ja äiti totesi vahvasti: - Se on hyvää perunaa! 

IMGP1545.jpg

Tässä vielä muutama Nortorpan Punainen odottaa istuttamistaan.

 

Kellari on kuitenkin ollut pari vuotta pois käytöstä, ja minä olen vaalinut näitä siemenperunoita kaupunkituvan jääkaapin alaosassa. Tuli nyt siten tämäkin häpeällinen salaisuus paljastettua. Nyt ne viimeiset perunat, pari-kolmekymmentä lukuaan, ovat maassa. Ne olivat ehtineet kasvattaa parikymmensenttiset idut. Mutta pyhien perunoiden perinnettä ei sovi katkaista. Siskoni nimesi nämä perunat pyhiksi ja osui nimityksellään naulan kantaan. Se kertoo, missä asemassa perunanviljely on meidän perheessä ollut. 

Toivottavasti Taivasosasto on nyt tyytyväinen. Perunat ovat maassa. Siskoni hymyilee vähäisen, mutta pirullisesti. Äiti ja isä ovat harmissaan siitä, että huonoksi on mennyt maanviljely. Ennen mäkituvassa kasvatettiin talviset perunat, niin kuin sanottiin. Isä saattaa puuskahtaa jotakin, mutta on kuitenkin tyytyväinen, että jälkikasvu sentään muistaa olennaisen: perunat ja sipulat.

IMGP1555.jpg

Särjetty sydän alkaa kukkia.