1-20140604_234034.jpg

 

Silloin, kun olin nuori, seurasin innokkaasti jääkiekkoa. Tärkeä asia oli, että pelaavilla joukkueilla oli selkeästi erottuvat pelipaidat,siis mustavalkotelevisiossa toisistaan erottuvat. Olisi ehkä pelin mittaan muutenkin erottunut esimerkiksi Suomen joukkue Neuvostoliiton joukkueesta. Seppo Kannas tai Anssi Kukkonen selostivat vuorotellen. Suomella oli rivi erinomaisia maalivahteja, näiden ansiosta tappiolukemat Neuvostoliitto-otteluissa pysyivät siedettävinä. Joka kerta, kun aloitus tuli Suomen puolelle, ja niin kävi usein, jännitys oli hirmuinen. Radion puolella otteluja selosti Raimo Häyrinen. Kun lähetykset tulivat yhtä aikaa radiosta ja televisiosta, otettiin kuva televisiosta ja selostus radiosta. Häyrinen oli parhaimmillaan uskomattoman hyvä. Muistan jonkun mutasarjan ottelun, jota Suomi johti neljä minuuttia ennen ottelun loppua 9-3 tai jotain, ja Häyrinen onnistui pitämään jännityksen huipussaan.

1-20150121_201730.jpg

Inkun televisiotuoli kaupunkioloissa

 

Joskus 70-luvulla kävimme katsomassa Kupittaalla ihan oikean pelinkin,ystäväni Annen,hänen veljensä  Arton ja jonkun Arton kaverin kanssa. Muistan siitä ottelusta, TPS tietysti pelasi, katsomossa olleen miehen, joka huusi: - Kaiken aikaa, Ilpo Koskela! Kaiken aikaa, Ilpo Koskela! 

Sitten tapahtui jotakin. Itsekin tietysti vanhenin, mutta peli muuttui ihan selvästi. Siitä tuli vähitellen väkivaltaista. En osaa sanoa, miksi. Olisiko ammattilaisuus vaikuttanut jotenkin asiaan? Vaikka Häyrinen joskus huusi radiossa: - Verta pakkiin!, sitä ei tarvinnut ottaa niin vakavasti. Kun ihan oikeasti veri virtasi, hanskat lensivät jäälle, pelaajia taklattiin laitaa vasten unten maille, ei ollut enää kivaa. Enää en halunnut moista "urheilua" seurata. Katsoin satunnaisesti jonkun ottelun, sitten en enää sitäkään. Viime vuoden olympialaiset olivat poikkeus.

Jalkapallo sen sijaan pysyi hyvänä urheiluna. Silloin nuoruudessani lauantai-iltapäivisin tuli aina englantilaista jalkapalloa. Sitä katsoessa oli mukava lakata kynnet ennen Kuntaan tai elokuviin lähtöä. Yhä edelleen seuraan tiiviisti sekä EM-kisat että MM-kisat.

1-20140708_233630.jpg

Inkku ei jaksa jalkapallosta kiinnostua. Liian hidasta, toimintaakin saisi olla enemmän.

 

Voi olla, että jääkiekkoa ei enää jaksanut senkään takia, kun niitä MM-kisoja on jatkuvasti. Muutama hassu maa pelaa, ja kohu on hirmuinen. Suomi on ennakkosuosikki yhtä usein kuin Euroviisuissa, ja jos joskus Suomi onnistuu voittamaan jatkuvasti järjestettävät kisat, sitä ei tahdota millään osata juhlia tarpeeksi. Ihan nolotti, kun Suomen 20-vuotisMM-kultaa muisteltiin kaikissa tiedotusvälineissä hartaasti  ja kunnioittaen.

Nyt on taas kisa-aika. Jossain pelataan, iltapäivälehdet eivät muusta tiedäkään. Peleistä en niinkään ole saanut käsitystä. Sen olen ymmärtänyt, että erotuomarit pelaavat jotain keskinäistä sarjaansa. Vai onko niin, että ainoastaan Suomen otteluissa on vastustajaa suosivat ja muutenkin kelvottomat erotuomarit. Osin huvittuneena, osin kulmia kohotellen olen seurannut someraivoa. En ymmärrä, eikö taitavia ja asiansa osaavia erotuomareita sitten ole. Vai onko niin, että tällaisia tuomareita tarvitaan, jotta ihmisten mielenkiinto säilyisi? Tarvitaanko heitä yhtä paljon kuin verta virtaamaan, aivovammoja ja tappelijoita sun muita "roolipelaajia"? Onko niin, että urheilua jääkiekko ei enää ole? Onko se laillistettua väkivaltaa, jossa liikkuu valtavia rahasummia?

En ole unohtanut myöskään luokanopettajia, jotka kertoivat ikävistä muutoksista oppilaissa, jotka olivat ruvenneet ihan harrastamaan jääkiekkoa. Mieleen tulevat myös puheet siitä, miten paljon jääkiekkoharrastus tulee perheelle maksamaan. Miksi ihmeessä? Miksi luistimet ja maila ja 10 euroa seuran jäsenmaksuksi ei riitä?

IMGP1537.jpg

Masentunut kissa häntä maassa, kun ei saa katsella edes televisiota. Kuva on otettu tänään järjestelmäkameralla, joka viime viikolla likosi sateessa. On se vesitiivis, tuli testattua.

 

Nyt voi kysyä, miten kissa liittyy tähän tunnelmaan, johon akka on itsensä kiihottanut. Se liittyy tähän sillä tavoin, että alkoi sataa ja Inkku tuli surkeasti naukuen sisälle. Se tuli ihan syliin, ja minun piti kirjoittaa yhdellä sormella, kun kissaa oli pideltävä toisella kädellä. Kerran koko teksti jälleen kerran hävisi, kun Inkku liikahti, enkä ollut aikaansaannostani tallentanut. Kerran tuli jostain kumman syystä mukaan aiemmin kopioimani teksti, joka ei millään tavalla tähän liittynyt. Niin kuin olen ennenkin tainnut kirjoittaa, sateinen ja kylmä kevät on pitänyt Inkerin ja minun välit lämpiminä ja hellinä. Eilen sillä oli etutassut jossain aineessa, joka vaikutti, tuota, vereltä. Mutta saattoi se tietenkin olla hilloakin, mitäs minä Inkun salaisista puuhista tiedän. Sen verran muistan viime vuoden olypialaisten jääkiekko-otteluista, että kyllä ne Inkkua kiinnostivat. Enpä tiedä, teenköhän väärin, kun kiellän viattomalta luontokappaleelta sen suosikkiurheilun. Pitäisiköhän sittenkin katsoa, milloin niitä otteluja tulee.

 

1-20140709_005449.jpg

Ramasee.

 

Kirjoitin tähän asti aamulla, sitten sivuston nettiyhteys katkesi. Olen ollut ymmärtävinäni, että Suomi on voittanut otteluja erotuomareista huolimatta. Luin joutessani kuitenkin iltapäivälehdestä, että Suomi on "ulkona" mitalipeleistä. Luulin ensin, että vääryyttä kärsineet poikamme tulevat kotiin, mutta sitten rupesin ajattelemaan jatkuisivatko ottelut sittenkin. Harmitti myös, että Ruotsi on "ulkona". Enemmän tykkään seurata Ruotsin joukkueen peliä kuin Suomen. Peli on mielestäni näillä veitikoilla nätimpää ja vähemmän väkivaltaista kuin suomalaisilla. Ja tässä kohdassa pysähdyn vakavasti miettimään, olisiko hymiöllä käyttöä.

1-20141020_182025.jpg

"Kärsi, kärsi..."