Kaatuiskohan tästä pois.

 

Kyllä ärsyttää.

On ärsyttänyt jo aika monta kertaa tänään. Itse asiassa ärsytti eilenkin. Viime viikollakin ärsytti monta kertaa.

Tänään ärsytti ensimmäistä kertaa 04.02, jolloin heräsin ruoansulatusvaivoihin. Itse asiassa pelästyin todella, sillä koin parin sekunnin ajan voimakkaan tukehtumisen tunteen. Pari sekuntiakin on pitkä aika, kun tuntee kuoleman istuvan olkapäällä. Nousin sitten ylös ja otin lääkettä. Kissani Inkeri heräsi lääkepurkin helinään ja odotti, enimmäkseen positiivinen kun on, aamun ensimmäistä namihetkeä.

Tuon herätyksen jälkeen ei uni tullut. Kurkku oli arka. Yskitti, ei löytynyt sopivaa asentoa.

Ärsytti.

Miten tämä voi olla näin!

 

Puoli seitsemän aikaan kissani Inkeri ei enää kestänyt levottomasti liikehtivää akkaa, vaan päätti, että nyt on aika nousta. Turun Sanomat oli niin tuore, että painomuste aiheutti aivastusten suman. Lehti oli pieni lisu, sitä lukiessa ei aamu kovin pitkälle edennyt. Onneksi senkin lehden tilaus loppuu parin viikon kuluttua, jos vaan muistan soittaa konttoriin ja katkaista tilauksen. Mielenkiintoista, että sanomalehden tilaus sujuu helposti netissä, mutta tilauksen päättämiseen vaaditaan puhelinsoitto. Ärsyttävää.

Avasin tietokoneen. Verkko-Hesari ei aivastuta ainakaan painomusteellaan. Lukeminen keskeytyi tuon tuostakin. "Pysäytä liitännäinen." "Liitännäinen on kaatunut. Yritä ladata sivu uudelleen." Kuinkahan monta kertaa olen nämä lauseet tänään lukenut. Facebook jumitti. Pasianssi ei onnistunut, koska se liitännäinen oli aina vaan kaatunut. Kyllä ärsytti.

Taivas.

 

Keitin kahvia. Se maistui todella pahalta, mutta pää oli kipeä, ja tarvitsin lääkettä. Söin laskiaispullan vaikka tiesin, että en olisi saanut. Paino on noussut. Söin neljä juustovoileipää. Ärsytti.

Jää.

 

Palasin koneen luo. Leikkimielinen FB-keskustelu oli saanut auktoriteetin heristelemään sormeaan. Nyt ärsytti todella. Onneksi ei kone jumittanut, kun näpyttelin vastauksia.

Söin banaanin. Oli kurja olo. Kreikkaa tänään eikä läksyistä hajuakaan. Söin toisen banaanin. Taisi ärsyttää, vähän.

Kissakin vaikutti hajamieliseltä. Ehdotin, että ottaisimme aamupäiväunet. Sukelsin peiton alle. Vähän ajan päästä avasin parvekkeen oven. Pikku hiljaa mieli alkoi rauhoittua. Sitten aistin jotakin. Nostin päätä tyynystä. Kyllä, sitä se on. Nousin ja astelin tiukasti parvekkeen ovelle. Paukautin oven kiinni. MIKÄ SIINÄ ON, ETTÄ EI USKOTA. TÄSSÄ TALOSSA ON KIELLETTYÄ TUPAKOIDA PARVEKKEELLA. Nyt ärsytti niin, että en edes yrittänyt niitä aamupäiväunia.

 

Menin suihkuun. Ajattelin, että tänään on kreikka. Huomenna on seniorien digikuvaus. Mäkituvassa ei ole lämpöä päällä.

Ulkona paistaa aurinko. Varjossa 9 astetta lämmintä. Siis 9 astetta. Ja minä pyörin täällä tupakansavussa. Päätä särkee nyt kunnolla. Pyykki on pesemättä. Kukaan ei imuroi. Huonosti menee. Ärsyttää.

Vähän on alivalottunut. Muuten sommittelultaan erinomainen kuva. Ai ei vai?

 

Ei pidä asua kerrostalossa, jos ei ymmärrä kerrostaloasumisen alkeitakaan. Ei pidä hermostua, jos joku on eri mieltä kuin sinä. Ei pidä syödä mitä sattuu, jos vatsa ei sen kanssa pärjää.

Joo, tämä tiedetään. Ei pidä, ei.