1-20150418_160424.jpg

 

 

Yksi suomen kielen vastenmielisimmistä sanoista on nyhtöpossu.

En tiedä enkä muista, milloin tämä sana alkoi tehdä hyökkäyksiään näkökenttääni ja kuulopiiriini. Yhtäkkiä se vaan oli kaikkialla. Se oli lehtimainoksissa. Se oli ruokaohjeissa. Se velloi kauppojen hyllyillä. Isolla, pienellä.

nyhtöpossu                                                                   NYHTÖPOSSU

    nyhtöpossu         NYHTÖPOSSU

                                                   nyhtöpossu

NYHTÖPOSSU

 

En tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. En ole koskaan ostanut ainoatakaan ruokapakettia, missä lukee nyhtöpossu. En ole tilannut ravintolassa ruokaa, missä on nyhtöpossua. En katso television ruokaohjelmia. Äärimmäisen harvoin näen tv-mainoksiakaan. Netissä olen, joskus liikaakin, ja siellä sana kiusaa minua. 

Pääsiäispyhien aikaan jouduin myös lukemaan sanan nyhtökaritsa. Se ei tuntunut yhtään mukavammalta sanalta.

En ole kasvissyöjä. Pidän kalasta ja lihasta. Viime joulunaikaan söin kokonaisen siankinkun melkein yksin enkä tuntenut tunnonvaivoja. Pyrin ostamaan luomua: porkkanat, omenat, perunat ja semmoiset, viljaa vaihtelevasti. Olen tosi iloinen, jos pystyn ostamaan riistaa, luomulammasta ja ihan vapaissa vesissä polskinutta kalaa. 

1-20150418_160355.jpg

Ainakin kalastaja on onnellinen!

 

Siat ovat monessa suhteessa meidän kaltaisiamme. Ne ovat älykkäitä ja kekseliäitä veitikoita, niin olen ymmärtänyt. Meillä on samanlainen ruokavalio, ja usein olemme toistemme näköisiäkin. Sialla on pilkettä silmäkulmassa. Sika on kuitenkin sika, ja ihminen on ihminen. En minä sikaa inhimillistä. Mutta minä arvostan sikaa.

 

1-20150418_160123.jpg

Hyvänen aika, että tässä on ihana kuva! (Minä en ole tuo pieni ihminen, jota lehmä katselee rakastavasti.)

 

Näillä pohjoisilla raukoilla rajoilla on elämä ollut ajoittain äärimmäisen rankkaa. Esi-isämme ja heidän edeltäjänsä ovat eläneet niukkuudessa, kun riista on ehtynyt  ja on pitänyt siirtyä viljelemään peltoja sekä kasvattamaan kotieläimiä tässä ilmastossa. En tunne siankasvatusta, mutta ymmärtääkseni sika on aika vaativa ja herkkä kasvatettava. Nälkärajalla alituisesti elänyt ihminen on varmaan ollut autuaan onnellinen, jos on jouluna tai jonakin muuna suurena juhlana saanut pienen sianlihanpalasen perheelleen. Fläskisoosia oli meilläkin usein ruokapöydässä. Minä en siitä pitänyt, koska sipulit olivat kastikkeessa isoina löllöinä lohkoina. Sipulin takia tuomitsin sian;  sen ymmärsin vasta myöhemmin.

Eläimiä, tässä tapauksessa siis porsasta, kasvatetaan vain ja ainoastaa siksi, että me syömme sen. Siksi olemme velkaa sille kunnioittavan kohtelun. Possun on saatava elää mahdollisimman hyvä elämä. Sille on annettava myös hyvä kuolema. Ja ei, ei tarvitse ruveta vitsailemaan mitään sikojen saattohoidosta. Asiallinen kohtelu riittää. Tuo nyhtöpossu-sana tuo minulle mieleen sen viimeisen hyväksikäyttämisen.

Sanahan on vain sana. Minä annan sanalle merkityksen lisäksi sivuvivahteet, usein tiedostamatta sitä sen kummemmin. Ihan varmaan tämä ännällä alkava sana on monelle muulle aivan yhtä hyvä ja käyttökelpoinen kuin vaikkapa "kyljys", "grillipihvi" tai "possunmakkara".

 

1-20150418_160321.jpg

Tässä kuva perunanviljelijänurani alkutaipaleelta.

 

En olisi tainnut ruveta kirjoittamaan nyhtöpossusta yhtään mitään, ellen itse tuntisi silloin tällöin olevani kuin nyhtöpossu. Silloin, kun minua käytetään hyväksi ja kiitoksen sijasta kohdellaan ylimielisesti, halveksivasti, vähätellen tai hylätään kokonaan. Jos olen kuvitellut, että näin käyttäytyvä ihminen on ollut ystäväni, tuntuu aina vain pahemmalta. 

Yritän olla eläimellistämättä itseäni, samoin kuin yritän olla inhimillistämättä eläimiä. Mutta pientä samastumista nyhtöpossuun en voi välttää.