1-20150918_165127.jpg

 

Taas on viikko vierähtänyt lopuilleen. Taas on se päivä, jolloin radiosta tulee sekä Kalle Haatasen ohjelma että Lauantain toivotut. Taas näyttäytyi aurinkokin hetken aikaa. Taas näyttäytyi Inkerin arkkivihollinen meidän tontilla. 

Muutenkin viikko on ollut vilkas, vaikka kumpikaan meistä ei ilmaissut mieltään laajemmilla turuilla ja toreilla kuin ihan näillä omilla kotitanhuvilla vain. Inkeri mökötti jostain syystä eilen tuntikausia vintillä. Ehkä se oli jostain syystä kimpaantunut tasavallan hallitukselle. En ole kyllä huomannut, että hallitus olisi leikkaamassa mitään kissoilta. Mahdollista on tietenkin, että mielenilmaisu tähtäsi etupainotteisesti vastustamaan mahdollista eläkeläisten kuritusta. Inkku suostuu edes katsahtamaan vain tiettyä kissanruokaa, siis muuta kun näitä raksuja. Katkarapu-tonnikala -purkki maksaa 99 senttiä. Useimmiten katti suostuu nuolemaan siitä kastikkeen. Ehkä sen takia kannattaakin olla aktiivinen ja kertoa Sipilälle, mitä mieltä on päivänpolitiikasta.

 

1-20150908_152939.jpg

Nyt ei tunge pohjan poika takakamarin ovesta sisälle. Fiskarsin erinomaiset kirveet eivät liity mitenkään pohjan pojan torjumiseen. Mamma aikoinaan kutsui pakkasta pohjan pojaksi.

 

Pari päivää meni ikkunoiden kanssa tuhratessa. Nyt se työ on tehty. Klapeja olen kärrännyt katon alle, ja vielä olisi sitä puuhaa tarjolla. Aika lailla olen saanut raivattua elintilaammekin. Täällä pystyy jo kävelemään, kun vielä muutama päivä sitten piti loikkia kassien, pussien ja laatikoiden yli. Pakko vielä kertoa, ettei totuus unohtuisi, että vintti on vastaavasti kaameassa kunnossa. Siellä ei oikein pysty liikkumaan kuin nelijalkainen tai kahdeksanjalkainen.

Yhtenä aamupäivänä käveleskelin yksinäni postilaatikolle Turun Sanomia hakemaan. Naapuritalon ohi kulkiessani kuulin voimallisen pamauksen. Pysähdyin ja jäin ihmettelemään, mistä oli kysymys. En huomannut mitään erikoista ja jatkoin matkaani. Samassa kuulin tutulta kuulostavaa naukumista. Tarkistin tilanteen, ja aivan oikein: Inkku oli naapurin peltikatolla. Naapuri ei enää ole mökillä, joten lähdin ihan omin luvin ratkaisemaan ongelmaa. Minä seisoi pihalla. Inkeri seisoi katolla. Tuijotimme toisiamme. On varmaan helppo arvata, kumpi siinä periksi antoi. Huokaisin ja laahustin räystään alle. Käännyin selin ja jäin odottamaan. Vähän hirvitti, koska yläosaani verhosi vain teepaita. Seisoin siinä kuin Lootin vaimo, paitsi että minä en katsonut taakseni. Välillä kuului yläpuoleltani pientä rapinaa. Odottelin ja annoin katseeni levätä naapurin hyvinhoidetussa puutarhassa. Lopulta tiesin, että kohta tapahtuu. Pieni kissani Inkeri loikkasi olkapäälleni ja siitä välittömästi maahan. Suoritus ei ollut tyylipuhdas, Inkeri horjahti vähän ja joutui käyttämään kynsiään. Minun kaulaani. Matka oli tavallista pitempi, mutta vähän katkera olen. 

 

1-20150919_112300%20%281%29.jpg

Tuota kattoa Inkeri kunnioitti läsnäolollaan.

 

Eilen myrsky mylvi ja laine lauloi. Käytin näitä äärimmäisiä olosuhteita hyväkseni suorittaakseni tieteellisen, toistettavissa olevan kokeen. Niin kuin edellä kerroin, olen nyt tiivistänyt ikkunat ja peittänyt raot vielä liimapaperilla. Takakamarin ovi on saanut myös tiivisteen, itse asiassa kakkosoven. Eilisilta oli sopiva sen tutkimiseen, vetääkö ovesta. Asetin tuikkukynttilän teevadille, ja selvitin häälyykö liekki mihinkään suuntaan lattialla oven edessä. Ei häälynyt, ei lepattanut. Tiivis on. 

Hyvältä näyttää.

 

1-20150903_133854.jpg

Tämä kuva on ollut esillä kerran aiemminkin. Liitän sen uudelleen tähän siksi, että samassa pihlajassa todella oli yhtä aikaa marjoja ja komea kukkaterttu. Tuoksu oli huumaava. Kemiönsaaren Kasnäsista.

 

1-20150903_120240.jpg

Näin voi käydä kuvaajalle, jolla on enemmän intoa kuin taitoa. Edelleen Kasnäsistä.